Nykyajan ihminen voi vain kuvitella keskiajan ihmistä, joka ei ole koskaan ollut sisätilassa, jossa hänen kätensä ei yltäisi kurkottamatta kattoon. Voi vain kuvitella, miltä tällaisesta ihmisestä on tuntunut, mitä hän on sisällään kokenut, kun hän on astunut ensimmäistä kertaa romaaniseen tai goottilaiseen katedraaliin.
Jonkinlaisen uskottavan simulaation kokemuksesta voi nykyihminenkin kokea matkustamalla Barcelonaan ja astumalla Basílica i Temple Expiatori de la Sagrada Família -kirkkoon.
Keskeneräisenäkin tämä Antoni Gaudín monumentti on täysin häkellyttävä ja luultavasti scifistisin rakennus jossa olen koskaan ollut. Jo sivulaivat ovat niin valtavia että elokuvastudion CGI-nörteiltä loppuisi usko kesken, päälaivasta puhumattakaan. Erilaisten detaljien määrä on käsittämätön, eivätkä ne aina muistuta mitään mitä olisi tässä maailmassa koskaan nähty.
Ensi vilkaisulla, siis.
Kirkon yhteydessä olevissa näyttelytiloissa selviää, että Gaudí turvautui hyvin usein samoihin jekkuihin joita niin monet sf-elokuvien, -kansikuvien ja -sarjakuvien tekijät ovat harrastaneet hänen jälkeensä: hän poimi luonnosta pieniä, sormenmittaisia detaljeja ja paisutti ne aivan toiseen mittakaavaan. Sisätilojen haarautuvat kannatinpilarit solmumaisine liitoskohtineen ovat peräisin rannan korsista, tornien kummalliset huiput kukkaan vielä puhkeamattomia nuppuja.
Scifisti minussa tietenkin alkaa pohtia, mitä tapahtuu sitten kun viimeinenkin kirkkoon suunnitellusta kahdeksastatoista tornista valmistuu. On niin helppo kuvitella, kuinka nämä kiviset nuput alkavat kiihtyvällä vauhdilla kasvaa, kohota, kurkottaa taivaisiin kuin… kasvit.
Emme joudu odottamaan enää kauaa. Korkeimman eli Kristuksen tornin on arveltu valmistuvan jo joskus vuoden 2025 tietämissä, eli vuosikymmeniä ennen Olkiluodon kolmosreaktoria.
Joo, olen käsittänyt että kirkon rakennuksessa on ongel mia.
En ole ikinä ennen tajunnut noita mittasuhteita! Gaudi on ollut kertakaikkiaan päästään vialla! Suuruudenhullu!
Tuo interiöörikuva oli kertakaikkisen mykistävä. Käsitän erittäin hyvin että ihmiset tahtovat noin käsittämättömän kirkon valmistuvan.
Taitaa olla arkkitehtuurin historian ristiriitaisin juttu ikinä.
Eihän tuo helppo rakennushanke ole missään mielessä, etenkään kun monia Gaudín suunnitelmia on jouduttu rekonstruoimaan muistiinpanoista ja vanhoista valokuvista. Hyvin homma silti käsittääkseni etenee, kaikesta huolimatta, lahjoitusvarojen sallimalla nopeudella.
Tuosta tulee valmiina rakennus, joka sisältää suunnilleen kolmetuhatta vuotta arkkitehtuurin historiaa (ja ehkä tulevaisuuttakin) yhdessä rakennuksessa. Gaudí saattoi olla hullu, mutta minusta tuollaisia hulluja tarvitaan lisää. 😎
Ehdottomasti! Olren yrittänyt kaivaa kirjoista ja päästänikin toista yhtä nerokasta fantastikkoa, siis arkkitehtuurin puolella. Meillä sattuu olemaan väriopus Antoni Gaudista, tuossa se makaa sohvalla, noiden kuviesi innoittamana kaivoin esille.
Näkyy olevan saksalaisperäinen opus: Rainer Zerbst: Gaudi, Benedict Taschen Verlag 1989, enkä nyt oikein tajua miten, mutta toinen copyright on Rikuyo-sha Publishing Tokyo, 1985. Suomennos Eeva-Maria Guldner, mutta sitten sanotaan kuitenkin että painettu Saksassa. Ehkä kuvat on painettu erikseen Japanissa? Ei ole tainnut olla silloin vielä digi-painoja.
Tämä on kyllä aika perusteellinen teos.
Gaudí lienee kyllä varsin ainutlaatuinen fantastikko, valitettavasti. Sagradassa ja Parc Güellin puistossa vietettyjen tuntien jälkeen olisin kyllä aivan valmis kieltämään arkkitehtiopiskelijoilta viivoittimen ja suorakulman omistamisen ja käytön, jotta tällaisia riemukkaita teoksia saataisiin lisää Aalto-ankeuden sijaan.
(Kirkon alle sijoitettu näyttely kyllä paljastaa, miten tavattoman pikkutarkkaan muotojen miettimiseen ja hallintaan Gaudín työ perustuu. Kyllä hän viivoitintakin käytti, mutta suoraakulmaa vähemmän. Kuka niitä nyt jaksaisi katsella?)