Tuore New Scientist palaa tutkailemaan vanhaa käsitystä, jonka mukaan ihmislajin esihistoriassa tapahtui noin 40 000 sitten jonkinlainen kognitiivinen hyppäys, jonka ansiosta syntyi ensin symbolista ajattelua ja sitä myöten taidetta, uutta tekniikkaa (jousista ja entistä paremmista kivikirveistä alkaen) ja sitten vähitellen kulttuureja, valtioita ja muuta sellaista tauhkaa, jota nykyään pidämme itsestäänselvyyksinä. Tämä käsitys on imarrellut meitä eurooppalaisia, sillä tämän kognitiivisen hyppäyksen ensimmäiset mestariteokset tunnetaan nimenomaan Euroopasta, Ranskan ja Espanjan huikeina luolamaalauksina.
Paha vain, että niin monien muiden tälle Aasian läntiselle niemimaalle sijoitettujen merkkitapausten lailla tämäkin kognitiivinen hyppäys näyttäisi olevan pelkkää perspektiivivirhettä. Euroopassa näitä asioita on vain tutkittu niin pitkään, alue on suhteellisen pieni ja tiheään asuttu, että meidän päiviimme säilyneet löytöpaikat on löydetty ja tutkittu perusteellisesti. Kun tutkimus on laajentunut myös muualle on etenkin Aasiasta ja Afrikasta löytynyt selviä merkkejä symbolisesta ajattelusta ja mahdollisesta merkkijärjestelmästä, kirjoituksen esimuodosta. Paljon eurooppalaisia vanhempia merkkejä. Euroopassakin on nyttemmin havaittu merkkejä siitä, että kaikkein vanhin taide ja tekniikka ei suinkaan ole nykyihmisen (Homo sapiens sapiens) tekosia, vaan vanhempien serkkujemme, neandertalilaisen ihmisrodun (Homo sapiens neandertalis) työtä. Afrikan ja Aasian löydöt viittaavat siihen, että jo näiden molempien esi-isälaji Homo erectus on puuhannut jo satojatuhansia vuosia sitten yhtä ja toista, joka viittaa sellaiseen aivotoimintaan mitä olemme tottuneet pitämään vain oman rotumme ”keksintönä”.
Tämä ei tietenkään vie yhtään kunniaa esimerkiksi Altamiran tai Lascaux’n luolamaalauksilta. Ne ovat huikeita mestariteoksia ja niiden tekijät – jotka kuuluivat kiistatta Homo sapiens – ihmislajin Homo sapiens sapiens -rotuun – olivat neroja. Mutta muiden nerojen lailla, nähdäkseen huikeita näkyjään ja kyetäkseen maalaamaan ne luolien seinille, he(kin) seisoivat heitä edeltäneiden jättiläisten harteilla.
New Scientistin artikkeli pohdiskelee myös sitä, miksi nämä mestariteokset syntyivät nimenomaan Euroopassa. Vahva ehdokas syyksi on jääkausi, joka karkoitti ihmiset pohjoisemmasta Euroopasta ja, näiden ilmastopakolaisten (hitaan) tulvan ansiosta, synnytti jäättömille alueille Ranskaan ja Espanjaan paljon entistä tiheämpää asutusta, suurempia yhteisöjä. Ehkäpä yhteisöt olivat riittävän isoja, että maalaamisesta kiinnostuneemmat saattoivat paneutua hommaan täyspäiväisesti, opetella mestareiksi, kun heidän ei tarvinnut ravata kaikkia päiviään etsimässä yrttejä, pikkuelukoita ja muuta ravintoa. Ehkäpä he hyötyivät siitä että ympärillä oli enemmän ihmisiä kertomassa uniaan ja ideoitaan taiteilijoiden raaka-aineiksi. Ehkäpä myös kivisepät hyötyivät siitä että väkeä ja asiakkaita oli enemmän vaatimassa parempaa laatua ja ylpeilemässä mestarilta hankkimallaan huipputekniikalla.
Ehkä.
