Aloitimme S:n kanssa ranskankielen kurssin Työväenopistossa, joten viime aikoina on tullut kuunneltua vähän normaalia enemmän ranskankielistä musiikkia. Sitä myöten kuunteluun on palannut, pitkästä aikaa, myös Les Negresses Vertes. Mlah!-esikoisalbumin aikoihin vuonna 1989 bändistä intoiltiin melkoisesti ja siihen suhtauduttiin eräänlaisena Ranskan vastauksena The Poguesille. Intoilukausi jäi kuitenkin lyhyeksi. Seuraavat albumit eivät herättäneet niin suurta intoa, ja vain neljä vuotta esikoisen jälkeen laulaja-Helno tappoi itsensä heroiinilla.
Vastausta Poguesille saatiin sitten odottaa pitkään. Jos jotakin, bändin henkisiä perillisiä on nyttemmin kaksi: itäeurooppalaishenkinen Gogol Bordello ja Poguesien irkkupunkkia paljon lähempää liippaava Flogging Molly. Molemmat yhdysvaltalaisia yhtyeitä.
.
Mutta kyllähän Les Negresses Vertes kävi sentään heittämässä huikean keikan Vanhalla ylioppilastalolla hyvinkin pian esikoisalbumin ja ”Zobi la Mouchen” jälkimainingeissa. Itse esityksen lisäksi mieleen on jäänyt erään vanhan suosikkibändini rumpali, jonka kanssa juttelimme ennen keikkaa kaikessa rauhassa salin perällä. (Olimme asuneet jonkin aikaa samassa talossa ja päätyneet siten hyvänpäiväntutuiksi.) Yhtäkkiä herran molemmin puolin seisoi kaksi kaapinkokoista pokea, jotka tarttuivat häntä kainaloista ja kantoivat pois salista ja talosta. Syytä en tiedä vieläkään, emme muistaakseni ole sittemmin tavanneet (enkä tiedä kehtaisinko enää kysyäkään, jos kohdakkain satuttaisiin).
