Päivän uutisten mukaan Renny Harlinin Mannerheim-elokuva on rahoitusvaikeuksissa eikä ole ollenkaan varmaa, että kuvauksia päästään aloittamaan suunnitellusti. En ole varmaankaan ainoa, joka on uutisesta lähinnä ilahtunut.

Carl Gustav Emil Mannerheim on kiinnostava hahmo, jonka elämässä on kosolti aineksia elokuvaan: esimerkiksi yhdistetty tiedusteluretki ja etnografinen tutkimusmatka Keski-Aasiaan aina Kiinan rajamaille asti. Mannerheim mainitaan edelleenkin antropologian kirjoissa merkittävänä kenttätyön tekijänä ja tarkkana havaitsijana. Tai kevät 1918, jolloin Mannerheim oli ainoa, joka olisi voinut pysäyttää punaisten holtittomat, summittaiset moraalittomat ja laittomat teloitukset, mutta hän ei sormeaan nostanut – miksi?

Mutta että koko helkkarin elämä yhteen kolmituntiseen elokuvaan – haloo?! Sellaiset elokuvat ovat lähestulkoon järjestään pelkkää hajanaista peetä. Ja kyseessä on vielä juuri se ihminen, johon Suomessa on täysin mahdotonta suhtautua neutraalisti. Minun on vaikeaa kuvitella, että tämä Mannerheim-elokuva toisi minkäänlaisia kiinnostavia näkökulmia päähenkilöönsä. Epäilen vahvasti, että tuloksena on sarja kuluneita kliseitä Heikinkadun laidalla olevasta ratsastajapatsaasta, ei oikeasta eläneestä ihmisestä.

Joten… mitä jos pistettäisiin homma pakettiin. Palataan asiaan vaikkapa viidenkymmenen vuoden päästä. Tai aikaisemmin, jos Kristian Smedsiä kiinnostaa ohjata. Hän onnistui löytämään uusia, koskettavia näkökulmia jopa niin loppuunkulutettuun (vaikkakin loistavaan) teokseen kuin Tuntematon sotilas,* ehkä hänellä olisi kiinnostavaa kerrottavaa Mannerheimistakin.

—

* Puhun vuosi sitten näkemästäni näyttämöversiosta: televisiointi odottaa vielä kovalevyllä katsomista.

• Tweet
• Pin It