Howlin’ Wolf (Chester Arthur Burnett, 1910–76) kuuluu kiistatta 1900-luvun musiikin suurnimiin. Vaikka tämä Delta-bluesin legendan Charley Pattonin oppipoika aloittikin levytysuransa vasta nelikymppisenä siirryttyään 1950-luvun alussa Deltalta ensin Memphisiin ja sitten Chicagoon, tulokset olivat järisyttäviä, monessakin mielessä. James Segrestin ja Mark Hoffmanin elämäkerta 
Moanin’ at Midnight: Howlin’ Wolfin elämä (suom. Esa Kuloniemi, Johnny Kniga 2010) kuulee, asianmukaisesti, Wolfin ilmaisun vaikutusta esimerkiksi Nirvanan Kurt Cobainin laulutyylissä.
Wolf on myös rohkaiseva hahmo monessakin mielessä: pelottavan ulkokuoren alla piili jämäkkä, (useinmiten) reilu ja oikeudenmukainen bändijohtaja, joka hoiti raha-asiat niin hyvin kuin taisi ja huolehti läheisistään parhaansa mukaan. Kouluja käymätön etelän maatyöläinen opetteli keski-ikäisenä ensin lukemaan ja sitten laajensi sivistystään musiikin lisäksi monella muullakin elämänalalla. Vielä päälle kuusikymppisenä dialyysipotilaana tämä valtavankokoinen laulaja/huuliharpisti/kitaristi näytti lavalla ns. närhen munat nuoremmille yrittäjille.
Segrest ja Hoffman kartoittavat tasaisen varmaan tahtiin Wolfin elämää pahoinpidellystä lapsesta nuoren maanviljelijän ja paikallistähden vaiheiden kautta ensin 1950-luvun listajyräksi ja sitten, vähitellen, bluespohjaisen musiikin itseoikeutetuksi vanhemmaksi valtiomieheksi. Esa Kuloniemen suomennosjälki on sujuvampaa kuin joissakin aikaisemmissa töissä, joskin kustannustoimittajan olisi ollut syytä olla vielä vähän tarkempana anglismien puolelle juuttuneiden lauserakenteiden kohdalla. (Loppupuolella teksti tuntui olevan paljon sujuvampaa ja valmiimpaa, tai sitten tyyliin oli ehtinyt vain tottua.) Joka tapauksessa kirja on oiva osa Johnny Knigan blueshistoriikkien laadukasta sarjaa. Koska muuten saamme suomeksi Charles Shaar Murrayn upean John Lee Hooker -elämäkerran Boogie Man?
