Eivät pettäneet malilaiset tälläkään kertaa. Vieux Farka Tourén ura alkoi lievänä räpistelynä irti edesmenneen isä-Alin pitkästä varjosta, mutta levy levyltä homma on alkanut kuulostaa omaperäisemmältä ja omemmalta. Keskiviikkoillan keikka Savoy-teatterissa vahvisti asian.
Trio aloitti (jo) perinteisessä malilaisessa laulaja/lauluntekijä-hengessä, mutta pian Touré vaihtoi elektroakustisen kitaran sähkikseen ja Tim Keiper siirtyi kalebassin äärestä rumpusetin taakse. Lauluista tuli jamihenkisiä grooveja, joissa Tourélla oli tilaa näyttää melkoista sorminäppäryyttään ja aluksi perin ujolta ja aralta vaikuttanut Keiper päästeli rummuillaan melkein kuin Ginger Baker ja Keith Moon parhaina päivinään. Tällainen suhteellisen yksinkertaisiin riffeihin ja sointukulkuihin pohjaava voimatriomeininki voi helposti karata käsistä tylsäksi, junnaavaksi muniinpuhaltelujatsiksi, mutta tällä kertaa homma kuitenkin toimi vallan mainiosti, ainakin minun korvissani. Kolmikolla on teknisen osaamisen lisäksi riittävästi tyylitajua.
