Tänä äitienpäiväsunnuntaina joudutte, valitettavasti, kuuntelemaan toisenkin musiikkivideon. Tuoreen uutisen mukaan mestaribasisti Donald ”Duck” Dunn on nimittäin kuollut 70-vuotiaana.
Dunnin levytyksistä muistetaan yleensä parhaiten, ironista kyllä, se jolla hän ei soittanut: Booker T. and the MG’s -yhtyeen ensimmäisellä instrumentaalihitillä ”Green Onions” (1962) basistina toimi vielä Lewie Steinberg, jonka Dunn kuitenkin korvasi 1965. Yhtyeen nimellä tehdyt instrumentaalilevytykset olivat kuitenkin eräänlainen sivubisnes. Ryhmän päätyönä oli toimia studiobändinä memphisiläisen Stax-levymerkin soullaulajille: Wilson Pickettille, Otis Reddingille, Bill Withersille, Samille & Davelle,…
Kunnioitetaan mestarin muistoa vuonna 1991 kuvatulla pätkällä, jossa MG’s soittaa toista 60-luvun instrumentaalihittiään nimeltä ”Hip-Hug Her”. (Rumpalina soittaa Anton Fig vuonna 1975 murhatun Al Jackson Juniorin tilalla.) Dunnin bassokuvio ei kuulosta kovinkaan mutkikkaalta, mutta totuus on toinen, kuten itse huomasin treenaillessani sitä viime kesän Muusikoiden.netin miittiä varten. Tämä on musiikkia, jossa kommunikaatio tapahtuu sävelten määrän tai sointujen monimutkaisuuden sijaan rytmiikan sofistikoituneella hienojaolla.
.
.
Ai niin, kyllähän Dunn tunnetaan myös ikimuistoisesta elokuvasta: Blues Brothersissa koottavan bändin tyhjästä yökerhosta löytyvän rytmisektion maripaitainen, piippua polttava basisti on nimenomaan Duck Dunn, pitkäpartainen kitaristi hänen MG’s-toverinsa Steve Cropper.
