Sanasto tilitti tänään lainauskorvauksia. Huomaan olleeni tilitysvuonna 2010 varsin lainattu kirjailija ja suomentaja: pikaisesti vilkaisten saamani tilityssumma on saajien kärkineljänneksessä. Toisin kuin apurahat (esim.harhaanjohtavasti nimetty kirjastoapuraha, ent. kirjastokorvaus) lainauskorvaukset määräytyvät sen mukaan, paljonko teoksia oikeasti lainataan: ei tosin kaikissa kirjastoissa, vaan valikoidussa otoksessa Suomen kirjastoja.
Ei, en tiedä mitkä kirjastot kuuluvat otokseen. Ja ei, en ole ajatellut selvittää asiaa ja mennä sitten juoksemaan niiden lainaus- ja palautusautomaattien väliä edestakaisin… näillä summilla se ei kannata. Kyse on satasista, korkeintaan muutamasta tuhannesta, joten tuntipalkoille ei pääse. Mutta pienituloiselle kulttuurialan toimijalle on tonnikin tietysti iso raha, joten ei voi kuin iloita siitä että Suomi otti vuonna 2007 lopultakin käyttöön tämän muissa Pohjoismaissa jo kauan sitten viisikymmentä vuotta täyttäneen järjestelmän.
Saatekirjeen vertailu on kiinnostava:
Tanska: 75 miljoonaa lainaa, lainauskorvausmääräraha 22 milj. € / vuosi
Ruotsi: 90 miljoonaa lainaa, määräraha 14,7 milj. € / vuosi
Norja: 40 miljoonaa lainaa, määräraha 12 milj. € / vuosi
Suomi: 100 miljoonaa lainaa, määräraha 3 milj. € / vuosi
