Joskus 1990-luvulla olin täydellisen tympääntynyt särökitaramusiikkiin. Sitä oli tullut kuultua ihan liikaa, ja 1980-luvun lopun tiluliluakrobaattinen tukkametalli olisi joka tapauksessa saanut inhoamaan särökitarointia kenen tahansa, jolla on korvat. Olkaa kiitollisia, jos kyseinen trendi jäi teiltä väliin.
No, poikkeuksia kyllä oli. Kunnon survontamättökitarasoundi kyllä meni siinä missä sellainen rock’n’roll-kevytroso vain haukotutti. Clawfinger, Rage Against The Machine,… ja Sepultura. Kaikki kolme tuli itse asiassa nähtyä livenäkin samalla reissulla Roskildessa vuonna 1995.
Yhdessä vaiheessa minulla oli vakiohoitokeino vitutukseen: lähdin kävelylle, valitsin sellaisen reitin missä oli mahdollisimman vähän suojateitä (etten epähuomiossa jäisi auton alle), korvalappustereoihin Roots-albumi soimaan KOVAA. Yleensä hyvä mieli ja huumorintaju palasi viimeistään viidenteen raitaan päästessä, ja tästä maailmanmetallirallatuksesta tulee hyvä mieli vielä nykyäänkin. Videokin on hauska, en ollut sitä ennen nähnytkään.
.
”I’m portuguese, and i understand shit off what they are saying. Fuck it, head banging time!!!” sanoo videon kommentoija. I second that emotion.
