Nyt on hyvä mieli. En ollut kovin aktiivinen vaalikampanjoija, mutta vähän mukana kuitenkin. Joka tapauksessa Pekka Haaviston nousu presidentinvaalikampanjan toiselle kierrokselle on suoritus, jonka teki ennen kaikkea Pekka Haavisto itse.
Mielenkiintoinen detalji Helsingin vaalipiirin äänestysalueiden tuloksista: Jakomäen molemmilla äänestysalueilla Haavisto päihitti komeasti Soinin. En tiedä, vaikuttiko perjantainen päivävisiitti asiaan. Ehkä hieman, mutta potentiaali on ollut jo etukäteen. Sama ilmiö tapahtui vanhassa kotikaupunginosassani Kontulassa.
Jakomäki on nykyään perin keskiluokkainen, kylämäinen esikaupunkialue, mutta siitä on tullut – kuten myös Kontulasta – enemmänkin symboli syrjäytymiselle ja myyttiselle ankealle betonilähiölle kuin mitään, millä on mitään tekemistä todellisen kaupunginosan tai sen asukkaiden kanssa.* Siitä on tullut eräänlainen 2000-luvun Pitkäsilta. Ja Pekka Haavisto näyttää tämän sillan ylittäneen.
___
* Kuvaavaa on, että Jakomäkeen sijoittuvaa Nousukausi-elokuvaa ei voitu kuvata Jakomäessä, kun siellä oli liian siistin ja vauraan näköistä. Suuri osa elokuvan ulkokuvia on kuvattu Espoon Soukassa.
Pekka Haaviston nousu oli tosiaan hänen itsensä ansiota, vaikka netistä lukemieni kommenttien mukaan siitä kunnian ottavat yli-innokkaat, joiden ylilyöntien takia eduskuntavaaleissa jätin äänestämättä hyvää ehdokasta, koska sattui olemaan vihreiden listoilla. Saa nähdä miten tällä kierroksella käy. Ennakkoäänestys alkaa jo huomenna.
Tänään!
Jep, kannattajakunta on monen ehdokkaan pahin kompastuskivi. Tosin esimerkiksi Paavo Lipposen kohdalla pidän paljon enemmän hänen puolueestaan kuin Lipposesta itsestään.