Mietin, pistänkö tämän kuulolle, kun en ole välttämättä toteutukseen täysin tyytyväinen. Mutta kun sattui sopivasti tämä kansallinen homotanssipäiväkin…
Nedujen päähenkilö Jolle Peltola oli soittanut 1980-luvulla bändeissä ja säveltänyt muutaman hitinkin Dystokio-nimiselle yhtyeelle, ennen kuin erosi siitä. Yksi niistä oli nimeltään ”Tanssi paha pois”, jonka sanoituksen katkelma aloittaa romaanin. Olen aina ollut aikeissa tehdä tekstiin oikeasti laulun, mutta asian aikaansaaminen tapahtui vasta nyt. Itse asiassa tässä bloggauksessa kuultavan äänitteen pohjasointukulku on alkuaan ajateltu ihan muuntekstiseen lauluun, mutta tulin kokeilleeksi, mitenkäs tämä teksti ja tämä soinnutus ja rytmiikka pelaisivat yhteen. Tällaista tuli.
Kuvitteellinen Dystokio olisi tuskin levyttänyt kappaletta ihan tällaisena, vaikka tässäkin, ehm, tulkinnassa on kahdeksankymmentäluvun puolivälin aineksia: (koneellisen) rumpalin otteessa on vähän Affea, laulajassa vähän Kaukoa (huonona päivänä). Mutta tuon ajan suomirokkihitissä tuskin olisi soitettu dobroa (paitsi Dave Lindholmin levyllä) tai läntätty keskelle kappaletta puolipsykedeelistä piano-viivesooloa. Kirjaan painettua sanoituskatkelmaa tuli sitäkin kirjoitettua jonnin verran uusiksi.
Näkee sitten, miltä pläjäys kuulostaa omaan korvaan vaikkapa muutaman kuukauden kuluttua.
