Uunituoreen uutisen mukaan tämän vuoden Dynamiittitehtailijan rauhanpalkinto on myönnetty Martti Ahtisaarelle ja ilmeisesti myös CMI-järjetölle. Vilpittömät onnittelut!
En erityisemmin pitänyt Ahtisaaresta Suomen tasavallan presidenttinä – hän tuntui olevan aivan liikaa kaikenmaailman bisnesväen juoksupoikana – mutta sittemmin hän on kyllä siirtynyt tekemään erittäin kunnioitettavaa työtä. Sipaisisin lakin pois päästä, jos sellainen päässä olisi, ja kumarran kunnioittavasti.
Kommentti ei liity Ahtisaareen vaan juuri lukemaani tekemääsi Clapton-suomennokseen. On kyllä sujuvasti suomennettu kirja, ei voi muuta sanoa!! Nastaa luettavaa!
Ainoa miinus: miksi ihmeessä ne biisien sanat on pitänyt kääntää… vähintään alkuperäistekstit olis ollut kiva nähdä.
Kiitos kommentista, Musadiggari.
Laulutekstien suomentaminen on aina se hankala kysymys. Tässä tapauksessa tekstien teemat liittyivät sen verran paljon tarinaan, että katsoin sen aiheelliseksi (eikä kustannustoimittaja vastustellut). Alkutekstien ottaminen rinnalle olisi tietysti hyvä idea, tosin se tekisi kirjasta tietysti jonnin verran pidemmän ja siten kalliimman (painaa), ehkä hivenen kömpelömmänkin.
Todella mukavaa, että välillä kuuluu myös positiivisia uutisia. En itsekään Ahtisaaresta presidenttinä oikein ollut innostunut, vaikutti silloin tahdottomalta pelleltä, jonka tärkeimpänä motiivina oli järjestää ainoalle lapsukaiselle turvattu tulevaisuus. Ehkä Martti Ahtisaari on niitä ihmisiä, jotka ovat juuri tuossa rauhansovittelijan tehtävässä omimmillaan ja parhaimmillaan.