Tänään tuli jotenkin sellainen fiilis, että NASA on muutamalla isosti rummuttamallaan mediatapauksella halunnut karkottaa asiantuntemattomammat journalistit kimpustaan. Joulukuun alun uutinen arseenia käyttävästä elämästä Maassa oli kyllä biologisesti – ja astrobiologisesti – iso juttu, mutta iltapäivälehtien sun muiden ennakkokohuun verrattuna melkoinen antikliimaksi. Heidän kannaltaan.
Niinpä eilinen ilmoitus myöhemmin julkistettavasta uutisesta, joka liittyy muiden planeettakuntien etsintään, näyttää menneen ainakin suomalaisilta tiedotusvälineiltä enimmäkseen aikalailla ohi. Siitäkin huolimatta, että ennakkotiedoissa mainittiin vuonna 2009 planeettajahtiin lähetetty Kepler-luotain.
Joka tapauksessa: tällä kertaa kyseessä oli oikeasti iso uutinen.
Kepler etsii planeettoja yhdeltä pieneltä alalta tähtitaivasta. Nyt valmiiksi analysoitu tieto on peräisin touko–syyskuulta 2009. Kuten sekä Science Daily että Universe Today uutisoivat, tänä aikana Kepler havaitsi (riittävällä varmuudella) toistatuhatta uutta (todennäköistä) planeettaa. Näistä yli viisikymmentä on kokonsa puolesta Maan kaltaisia. Näistä viisi kiertää emotähteään sellaisella etäisyydellä, että veden on mahdollista esiintyä kolmessa olomuodossa – jäänä, nesteenä ja vesihöyrynä.
Vesikysymystä on yleensä pidetty ratkaisevan tärkeänä elämän mahdollisuudelle kehittyä. Aikaisemmilla planeetanetsintämenetelmillä on ollut hyvin paljon helpompaa havaita planeettoja, jotka kiertävät tähteään hyvin lyhyillä ja tähteä lähellä olevilla kiertoradoilla, jolloin tähti korventaa planeetan pintaa jonnekin lähemmäs sulien metallien lämpötiloja. Vanhemmilla menetelmillä on löydetty liian isoja (ja todennäköisesti Jupiterin tyyppisiä) planeettoja sopivalla etäisyydellä tai sopivankokoisia planeettoja väärällä etäisyydellä. Yhtään sopivankokoista planeettaa sopivalla etäisyydellä ei tunnettu.
Ja nyt niitä tunnetaan viisi. Kenties.
Tieteellinen tieto on tietoa vasta varsin monenkertaisen varmistelun jälkeen, joten uutiseen on totisesti syytä lisätä liuta ”ehkä”-, ”kenties”- ja ”mahdollisesti”-sanoja. Mutta silti niihin voi ihan aiheesta lisätä myös sanan ”Vau!”
Varsinkin kun ottaa huomioon, että Keplerin tutkima alue on vain noin neljässadasosa koko meitä ympäröivästä tähtitaivaasta. Jos edes yksi havaituista ”mahdollisista maankaltaisista planeetoista” varmistuu, voidaan olettaa, että lähiympäristössämme Linnunradassa on ehkä nelisensataa Maan kaltaista planeettaa.
Eri asia sitten on, onko näillä neljälläsadalla planeetalla syntynyt elämää: emme tiedä vielä mitään todennäköisyyksistä. Emme myöskään tiedä, miten suurella todennäköisyydellä (mahdollinen) elämän synty johtaa mitenkään monen miljardin vuoden kuluessa mihinkään sellaiseen eliömuotoon, jonka olisi, meidän kriteereillämme, ”älyllinen”. Mehän tunnemme vain yhden planeetan, jolla ”älyllistä” elämää on kehittynyt, ja sekin ”älyllinen” elämänmuoto yrittää monin nerokkain keinoin tehdä planeetastaan itselleen elinkelvottoman.
