Tämä Roskilden festivaaleilla Tanskassa vuonna 1983 ottamani valokuva on ollut blogissa ennenkin, silloin kun Pekka Pohjola kuoli. Nyt se on tässä siksi että myös oikealla puolella seisova kitaristi/tuottaja T. T. Oksala on kuollut.
T. T. Oksalasta tuli 80-luvun alussa oikeastaan ensimmäinen suomalainen tuottajatähti, jonka nimi levyn kannessa sai tuntemattomammankin bändin albumin myymään paremmin. Eikä aiheetta.
Itselleni suuri ahaa-elämys oli T.T:n tuottama Sielun Veljien l’Amourha -LP. Diggailin bändiä hillittömästi ja kävin keikoilla aina kun pääsin, ostin levytkin heti kun ne ilmestyivät (tai heti kun oli rahaa). Levyt tuntuivat kuitenkin aina pettymyksiltä: ne kuulostivat vaisuilta ja ponnettomilta verrattuna keikkojen šamanistiseen voimallisuuteen. Levyt äänittänyt loistava keikkamiksaaja Hessu Iso-Ahola oli tallentanut soittimet ja laulut sellaisina kuin studion mikrofonit ne kuulivat. Ei keikkayleisö kuullut musiikkia koskaan sellaisena – etenkään, kun vielä tuohon aikaan monet studiot tehtiin 70-luvun muodin mukaisesti mahdollisimman kaiuttomiksi. Keikalla musiikissa soi bändin lisäksi myös tila, sali, mäenrinne, festivaalikentän mutalammikko. T.T. tajusi että saman vaikutelman saamiseksi levylle ei riittänyt pelkkä tallentaminen. Myöhemmin 80-luvulla digitaalikaikujen ja kompressorien käyttö karkasi totaalisesti lapasesta, mutta T.T. osasi tehdä homman niin, että äänikuva istui musiikkiin. Kuuntelin l’Amourhaa melkein tippa linssissä: ”Lopultakin nää kuulostaa siltä kuin näiden pitää!”
Näihin aikoihin tuottajan rooli alkoi muutenkin kasvaa myös suomalaisten äänitteiden teossa. Tuottaja alkoi piipahdella jo hyvän aikaa ennen studiosessioita treenikämpällä ja keikoilla fundeeraamassa sovituksia bändin kanssa, levybudjetit antoivat tilaa ja studioaikaa pienimuotoisille äänikokeiluillekin. Jossakin mielessä äänitteestä tuli aivan oma taidemuotonsa, jolla kyllä oli useinmiten tekemistä esittävän säveltaiteen kanssa, mutta jossa käytössä oli melkoisen erilainen työkalupakki ja jonka ilmaisukin alkoi eriytyä. (Myöhemminhän studioilmaisua on tuotu keikoille ns. taustanauhojen ja samplereiden avulla, eikä kovinkaan usein erityisen onnistuneesti.) T.T. oli avaamassa kuulijakunnankin silmiä studion mahdollisuuksiin.
