En ole varmaankaan ainoa, jonka ensimmäinen kosketus Mavis Staplesiin tapahtui The Last Waltz -elokuvan kautta. Sen ehdottomasti vaikuttavimpia kohtia oli isäntien eli The Bandin ja Staples-lauluyhtyeen yhdessä esittämä tulkinta Band-kitaristi Robbie Robertsonin ”The Weightistä” ja, tietenkin, Mavisin vetämä säkeistö. Että on naisella sekä ääntä että ilmaisuvoimaa!
”The Weight” kuultiin myös eilen Finlandiatalolla. Mavis Staples on seitsemänkymmentäyksivuotias, mutta kuudenkymmenen vuoden musiikkiuran jälkeenkin Ääni on yhä tallessa ja – kuten tuoreet levytkin todistavat – ja ehkä paremmassa kunnossa kuin koskaan. Välillä tuntui miltei käsittämättömältä, että niin pienikokoisesta naisesta lähtee niin vahva, niin syvä ja matala lauluääni. Lauluvalikoima kattoi kuudenkymmenen vuoden taivalta lapsuuden gospelklassikosta ”Will the Circle Be Unbroken” 60-luvun kansalaisoikeusliikkeen kannustuslaulujen ja Staplesin soulhitin ”I’ll take You There” kautta parin viime albumin uudenmpiin raitoihin ja klassikkotulkintoihin; vaikka versio CCR:n ”Wrote a Song for Everyonesta” ei ollut livenäkään mitenkään huono, jokin tuon kappaleen valinnassa kyllä minua tökkii, en tiedä miksi. Mutta muuten ei juuri valittamista. Mavis Staples on huikean karismaattinen, innostava esiintyjä. Loistava säestäjätrio (kitaristi Rick Holmstrom, basisti Jeff Turmes ja rumpali Stephen Hodges) sai myös omaa tilaa, ehkä joidenkin miedestä liikaakin. Toisaalta trion niukan tyylikäs ilmaisu oli erinomaista kuunneltavaa ilman lauluakin, ja oli hauska katsella Mavisia ja taustalaulajasisko Yvonnea istumassa lavan laidassa, teetä juoden ja välillä kannustushuutoja heitellen.
Etukäteen olin pelännyt ala-arvoisen Aalto-akustiikan sotkevan tämänkin konsertin pelkäksi epämääräiseksi puuroksi, mutta ei: näin pienimuotoinen soitinnus tuntui toimivan salissa mainiosti, eikä lämmittelijänä toiminut, Suomen juurimuusikoiden nimekkäimmistön Hoedown sekään kuulostanut lainkaan pahalta. Toisaalta satuimme istumaan melkein miksauspultin vieressä, joten pääsimme kuulemaan saliääntä niin hyvänä kuin millaiseksi se ylipäänsä oli mahdollista saada.
Hieno oli konsertti! Vanhuus ei tule yksin, sen mukana tulee näkemys siitä miten esim. laulut lauletaan. Mrs. Staples näytti mallia.
Käsittämätöntä on se, että Hesari mainosti konserttia tänään olevaksi.