Like tekee parhaillaan jotakin sellaista, mitä ei ole tapahtunut kustantamon yli kaksikymmenvuotisella taipaleella: muuttaa pois Kruunuhaasta. Konttorin väki tuntuu olevan vallan tyytyväistä uusiin tiloihin Hietalahdessa, joten torstai-iltaisissa tuvastalähtiäisissä ei liiemmin haikeiltu.
Illan moninaisten keskustelujen myötä sain, hieman yllättäenkin, pyynnön jatkaa politiikassa tämän vaalikauden jälkeenkin.
Olen nimittäin ollut vähän sillä kannalla, että viime kunnallisvaalit voisivat ehkä jäädä one-off-kokeiluksi – erittäin antoisaksi kokeiluksi kyllä, en tosiaankaan missään nimessä kadu mukaan lähtemistä. Olen myös ollut tyytyväinen tuloksiin, siihen nähden miten minulla oli rahkeita vaaleihin panostaa. Ääniä tuli kohtuullisesti, ja vaikka valtuustopaikkaa ei sillä äänimäärällä toki irronnutkaan, olen sentään päässyt mukaan Helsingin suomenkielisen työväenopiston johtokuntaan ja Helsingin Teatterisäätiön edustajistoon. Jälkimmäinen kokoontuu vain kaksi kertaa vuodessa huolehtimaan Helsingin Kaupunginteatterin tavanomaisista tilinpäätös-, toimintakertomus-, talousarvio- ja toimintasuunnitelma-asioista, mutta työväenopiston johtokunta on paljon tiiviimmin mukana opiston toiminnassa. En ole ehkä ollut kokouksissa kovinkaan suuna päänä, mutta silloin kun homma toimii kaikin puolin hyvässä hengessä puoluerajoista piittaamatta, ei ole ollutkaan tarvetta pitää älämölöä vain älämölön vuoksi. Olen kyllä avannut suuni kun siihen on ollut mielestäni aihetta.
Mutta entä tästä eteenpäin?
On selvää, ettei seuraavaa kunnallisvaalikampanjaa kannata lähteä tekemään samanlaisella kotitarve-pystymetsähengellä kuin viimeksi. Tarkoitushan olisi saada lisää ääniä, ja lisä-äänien hankkiminen vaatii lisää ja paljon mietitympää työtä. Kampanjointi pitäisi suunnitella paremmin etukäteen: mitä asioita nostaa esille, minne mennä näkymään, miten toimia netissä, Naamatussa ja muissa sosiaalisissa medioissa, minne mennä, mitä tehdä, mitä sanoa. Jos joudun päkeltämään tuon kaiken itsekseni töiden ja muiden velvoitteiden ohessa, ahdistun ja turhaudun, etenkin kun taloudellisia rahkeita ei ole todellakaan niin paljoa, että pystyisin korvaamaan henkilökohtaisen työpanoksen puutteita ostamalla ilmoitustilaa jnpp. Puolue ja piiri tukevat kyllä parhaansa mukaan kaikkia ehdokkaita, mutta vihreillä on perinteisesti ollut vaalimenestykseensä nähden luultavasti kaikista poliittisista ryhmistä pienimmät taloudelliset rahkeet: meille ei, hah, ole suurpääoma lanttejaan pahemmin jaellut kuten demareille ja muille oikeistopuolueille.
Toisin sanoen: tarvitaan tukiryhmä. Kourallinen ihmisiä, jolla on jaksua, intoa ja viitseliäisyyttä suunnitella ja olla mukana toteuttamassa kampanjaa, miettimässä painotuksia, tärkeitä esille nostettavia asioita ja niin edelleen. Jos sellainen porukka on syntyäkseen, olen ihan valmis viskaamaan omat epäilykseni ja oman mukavuudenhaluni nurkkaan ja lähtemään intomielin uuteen kampanjaan. Hyvän porukan kannustamana ja tukemana voisin ehkä innostuakin uuteen kampanjaan.
