Hommasin Chris Whitleyn esikoislevyn Living with the Law muistaakseni kuulematta lainkaan levyn musiikkia. Olin kuullut levystä kehuja, ja sen oli tuottanut Daniel Lanoisin kanssa yhteistyötä tehnyt Malcolm Burn. (Ja Danny L. soittaa sitä paitsi kitaraa muutamalla raidalla.) Sitä paitsi levyn kannessa oli dobro. Levy ei totisesti osoittautunut pettymykseksi. Klassikkokamaa.
”Poison Girl” on aina vaan yksi kaikkien aikojen lempparilaulujani. (Ja ei, kyseessä ei ole sama laulu kuin 69 Eyesillä.) Siitä on olemassa ”oikea” promovideokin, mutta YouTube ei nyt halunnut sitä minulle näyttää.
Tuota etsikellessä löytyi lisäksi mainio cover Gary Numanin & Tubeway Armyn 1970-luvun lopun teknopoppispikkuhitistä ”Are Friends Electric?”, joten pannaan se hyväksi jatkoksi:
Hieno versio! Haluan kuitenkin ”kritisoida” ”Are Friends Electric”:in kutsumista pikkuhitiksi. Kyseessä on kuitenkin biisi, joka oli brittilistan ykkösenä neljä (4!) viikkoa aikana, jolloin listamenestykseen vaadittiin ihan oikeaa levymyyntiäkin.
Jukka,
okei, olkoon sitten epäpikkuhitti. Biisi kuuluu itsellänikin kesän 1979 Lontoon kielikurssimatkan aikana joka paikassa soineeseen soundtrackiin, Boomtown Ratsin ”I Don’t Like Mondaysin” ohella.
Eipä ihme, että soivat yhtä aikaa, ”Mondays” nappasi ”Friendsien” jälkeen listan ykköspaikan.