Olenko koskaan maininnut diggailevani Ani DiFrancoa?
”Little Plastic Castle” samannimiseltä albumilta on lempparibiisejäni. Sitä paitsi on hauska kuulla osaavissa käsissä niinkin harvinaista soitinta kuin nelikielistä tenorikitaraa.
Ani DiFrancokin on harvinaisuus, sillä esiintymisen ja lauluntekemisen lisäksi hän on menestynyt myös oman levy-yhtiönsä Righteous Baben levymogulina. (Tämä laulu kertookin niistä paineista, mitä ympäristö saattaa sälyttää biseksuaalin feministisankarinsa niskaan…) Saisi vain tulla takaisin Suomeen: Tavastian-keikka joskus vuonna 1999 oli ikimuistoisia kokemuksia salissa, jossa on ehditty tähän ikään mennessä kokea monta ikimuistoista keikkaa.
Pitkästä aikaa luin juttujasi. Huh huh, tunnen suurta alemmuuskompeksia siksi että olet niin monipuolinen ihminen. Tai sitten olet niin eri tavalla kiinni maailmassa kuin minä. Eri sukupolvea? Fysiikka, scifi, musiikki. Upeaa, että on tällaisia ihmisiä kuin J.Pekka Mäkelä! Menestystä ja tsemppiä – jatka samaan tapaan! Kosti