Englantilainen Guardian-lehti on pyytänyt lukuisia nimekkäitä kirjailijoita laatimaan oman listansa Kaunokirjailijan kymmenestä säännöstä. Eri kirjailijoiden listat – ja kunkin luettelemien sääntöjen määrä – vaihtelee melkoisesti, mutta yhtäläisyyksiäkin on. Paljonkin. Osa on yleispäteviä jopa englantilaisen kielialueen ulkopuolellakin, mutta kaikki eivät.
Millainen olisi minun listani? Kiitos kysymästä. Edetään näin:
• Ateljeekriitikko on aarre
Kirjoittaminen on yksinäistä työtä – osan aikaa. Ennen pitkää tulee vaihe, jolloin kultaakin kalliimpaa on kaveri, jolle kilauttaa.
Useimmat meistä kirjoittavat muillekin kuin itselleen. Niinpä on tärkeää selvittää jo ennen (mahdollista) julkaisua, miltä teksti muiden silmissä näyttää. Muuten kirjoittajalle tulee helposti pelko, onko pitkän työn tuloksena ainoastaan vähän monisanaisempi versio All work and no play makes Jack a dull boysta.
Kaikkien ateljeekriitikoiden ei tarvitse lukea tekstiä punakynän kanssa ja korjata lyöntivirheitä. Arvokasta on myös kertoa tekstin herättämiä tunnelmia ja mielikuvia. Nämä auttavat kirjoittamaa tarttumaan tekstissään siihen, mikä toimii ja hengittää, ja nostamaan sen paremmin esiin.
