Facebook-kaveri linkitti tähän videopätkään, ja se on kyllä niin hieno että on pakko jakaa se teidän kanssanne. Booker T. and the MG’s oli Stax-levymerkin studiobändi, joka levytti omalla nimellään monia menestyneitä instrumentaalikappaleita. ”Green Onions” on niistä tietysti tunnetuin. Alkuperäisellä levytyksellä soitti vielä kokoonpanon ensimmäinen basisti Lewis Steinberg, mutta tässä komeassa livetulkinnassa mukana on jo Donald ”Duck” Dunn. Hän, kitaristi Steve Cropper, urkuri Booker T. Jones ja rumpali Al Jackson tekevät kyllä huikeaa tutkielmaa siitä miten pienillä asioilla saa aikaan upeaa musiikkia.
Nuoriso (hah!) muistaa tietysti Duck Dunnin ja Steve Cropperin Blues Brothers -elokuvasta ja -bändistä.
Ai niin: kerrotaan että yksi MG’sin asiakkaista, Otis Redding, valitti kerran Cropperille että kunpa hän osaisi soittaa kitaraa, olisi paljon helpompaa säveltää musiikkia. (Redding oli kyllä jo siihen mennessä ehtinyt tehdä monta klassikkoa.) Cropper viritti kitaran avoimeen sointuun, näytti Reddingille miten duurisointu otetaan pelkällä yhden sormen barré-otteella ja ojensi kitaran kaverille. Redding meni treenaamaan ja tuli tunnin päästä takaisin: ”Hei, mä tein tällaisen biisin. Se menee näin: ’Sittin’ on the dock of the bay…'”
Seesteinen laulu levytettiin vain muutama päivä ennen kuin Redding kuoli lento-onnettomuudessa.
En millään usko, että tuo tarina Dock of the Bay:n synnystä pitäisi paikkansa… Itse olen lukenut, että biisi olisi syntynyt Reddingin ja Cropperin yhteistyönä parin rivin ja Otisin vislaaman melodian pohjalta.
Ehkei pidäkään. En muista mistä sen kuulin – ainakin teoriassa kyseessä saattoi olla jopa Cropperin haastattelu vaikkapa Guitar Playerissa, mutta voi olla että se on pelkkä kaupunkitarina.
Tuotahan voisi kuunnella vaikka koko paivan taustamusiikkina ohjelmoidessa, luureista tosin taalla kuutiossa.