Kolmattakymmentä vuotta siivoojana työskennellyt entinen neuvostoaikojen huippukapellimesteri saa pienellä vilunkipelillä järjestettyä itselleen uuden näytönpaikan Pariisiin. Hän rupeaa kokoamaan kasaan orkesteria muista Brežnevin aikana virastaan kenkää saaneista muusikkotovereistaan.
Alkupuolellaan Radu Mihaileanun ohjaama Konsertti (Le Concert, 2009) tosiaan vaikuttaa jonkinlaiselta venäläis-ranskalaiselta klassisen musiikin versiolta Blues Brothersista, mutta vähitellen kohelluskomediaan alkaa sekoittua melodraaman aineksia. Syyt kapellimestarin päähänpinttymään soittaa Tšaikovskin viulukonserttoa tietyn nuoren ranskalaisviulistin kanssa selviävät lopullisesti vasta elokuvan loppumetreillä, joita myönnän kyllä katselleeni pala kurkussa. Homma siis toimi ja vältti ainestensa tarjoamat pahimmat sudenkuopat. Ja mitä kansallisilla stereotypioilla leikittelyyn tulee, Sippi on joskus toiminut Joensuussa venäläisen orkesterin oppaana ja havaitsi elokuvan venäläismuusikoiden Pariisin seikkailuissa paljon tuttua.
Ei ehkä suuri klassikko tämä elokuva, mutta aivan näkemisen arvoinen. Ja kannattaa hankkiutua katsomaan sitä elokuvateatteriin kunnon äänentoiston pariin, sillä lopussa jotakuinkin kokonaan ja komeasti soitettu Tšaikovskin viulukonserton osa kyllä vaatii kunnon jumpsis-jömpsis-äänenlaatua ja -voimakkuutta.
