Torstai-iltana Tavastia-kluvin lavalle astui silmälasipäinen viisikymppinen, yksin, istahti sähköpianon ääreen ja valitteli, ettei ollut ehtinyt opetella kappaleita ulkoa vaan joutui siksi pitämään nuottitelineellä luntteja. Seuraavan tunnin ajan hän soitti kappaleita – tai, kuten hän itse sanoi, yhden kappaleen säkeistöjä – joita vain harva yleisöstä oli kuullut ainakaan viimeiseen kolmeenkymmeneen vuoteen. Salin intensiteetti, musiikin voima, tuntui iholla.

Nykyään enimmäkseen elokuva- ja televisiomusiikkia sekä tuottajantöitä tekevä Yari esiintyy niin harvakseltaan, että jokainen keikka on väistämättä Tapaus ainakin kaikille meille, joihin hänen 1980-luvun alun Se-yhtyeensä musiikki teki aikoinaan lähtemättömän vaikutuksen. Ja edellinen näkemäni Yarin soolokeikka neljä vuotta sitten antoi jo etukäteen odottaa jotakin vaikuttavaa.

Tällä kertaa ei kuultu Se-klassikoita eikä Yarin soolotuotantoa, vaan Seitsemäs maailma -nimellä vuonna 1983 tehty albumi kokonaan, täydennettynä parilla kappaleella jotka eivät albumille mahtuneet LP-tekniikan aikarajoitteiden vuoksi. Aikoinaan kehitysyhteistyökiertuetta varten julkaistusta albumista ei ole otettu uusintapainoksia enkä itsekään tullut alkuperäislevyä hankkineeksi, mutta yllättävän moni lauluista (tai ”säkeistöistä”) ja niihin lomittuvista tarinoista tuntui sittenkin kovin tutulta: aikoinaan ne soivat ilmeisesti aika paljon radiossa. Yarin minimalistinen säestys – pianon, akustisen tai 12-kielisen sähkökitaran voimin – korostivat Leo Vossin runoihin perustuvien laulujen tekstejä ja tarinoita enemmän kuin levyn (muistikuvien) bändisovitukset.

Yari tuntui kovin otetulta yleisön innostuksesta ja mukanaelämisestä. Toivotaan, että se innostaa tekemään keikkaa vähän useamminkin. Perjantaina kuulin Lilithin vuosikokouksessa eräältä osuuskuntatoverilta huhua, että uusi soololevy olisi mahdollisesti suunnitteilla. Toivotaan.

Illan bändikokoonpano muisteli sekin 1980-luvun alun rauhanjärjestökiertueille tehtyä musiikkia. Pelle Miljoonalla oli vuoden 1981 Avoimet ovet -bändin (Junior Simola, Wando Suvanto ja Pekka Rechardt) sijaan säestäjinään todella tiukasti yhteen soittanut tamperelaiskvartetti, joka kyllä sai Rakkaudesta elämään -levyn kappaleet kulkemaan niin kuin niiden kuuluikin kulkea. Solisti itse ei hänkään osannut kappaleita näin pitkän ajan jälkeen ihan ulkoa (eikä hänellä ollut luntteja mukanaan), mutta eipä tuo pahemmin menoa häirinnyt. Rakkaudesta elämään -albumista on julkaistu cd-painos parikymmentä vuotta sitten, mutta syy siihen että nämäkin kappaleet kuulostivat niin tutuilta oli pikemminkin se että niitä kuuli radiosta – ja myös Pellen vakibändien keikoilla – niin paljon niin herkässä ikävaiheessa että ne ovat jääneet jonnekin DNA:n tietämiin.

Silti: tämän illan tähti minulle oli Yari, kuten hän tuntuu olevan aina niinä harvoina kertoina kun onnistun hänet näkemään livenä.

• Tweet
• Pin It