Norjalaisvitsit-kirja johti vitsikirjailijaurani jatkumiseen: Kansat nauravat (WSOY 1994) julkaistiin pari vuotta myöhemmin.
Kungfutse sanoo: Jos tappaa miehen vaimon, raiskaa tyttären ja myy hänen poikansa orjaksi ei voi olettaa miehen tarjoavan päivällistä asian nousematta esiin pöytäkeskustelussa.
En ole seurannut vitsikirjamarkkinoita, mutta kuvittelisin internetin yleistymisen syöneen lajityypiltä pohjaa. 1990-luvun alkupuolella oli vielä mahdollista keräillä juttuja netistä ja vielä ilmoittaa asia esipuheen kiitoksissa.
En varmaankaan lähtisi nykyään muutenkaan tekemään etnisillä stereotyypeillä leikittelevää vitsikirjaa. Ilmapiiri on toinen: julmempi, kylmempi, primitiivisempi ja aggressiivisemmin nationalistinen.
Sinänsä pyrin tuolloin rikkomaan ainakin ilmeisimpiä stereotyyppejä. Luullakseni kirjan juttukokoelma – siinä muodossa mihin minä sen lopulta kirjoitin – suhtautuu ilkeän ylemmyydentuntoisesti lähinnä (pohjois)eurooppalaisiin ja pohjoisamerikkalaisiin. Muihin kulttuureihin yritin ottaa vähän toisenlaista kulmaa.
Tarra arkansasilaisen auton puskurissa: ”Jos kykenet lukemaan tämän tekstin, et ole kotoisin täältä.”
Etnisiin ryhmiin laskettiin näjemmä tuolloin myös Maan ulkopuoliset, eh, etniset ryhmät:
Mitä UFO-kokemuksiin tulee, tämä seuraava on taatusti tosi:
Opiskelijapoika lähti ravintolasta ajamaan kotiaan kohti. Pimeällä metsätaipaleella hänet pysäytti vilkkuvavaloinen UFO. Siitä tuli ulos kaksi sinistä humanoidia, jotka kuljettivat hänet ufoon. Ufo lähti lentoon ja saapui valtavan ison ja kirkkaasti valaistun emäaluksen luokse. Emäaluksella hänen luokseen tuli valkoinen humanoidi, joka otti häneltä verikokeen. Sen jälkeen hänet ilmeisesti huumattiin ja hän heräsi seuraavana aamuna poliisiasemalla.
Mutta on kirjassa sentään Pekka Vuoren hieno kansikuvitus, ja kovat kannet. Ehkä siitä johtuen divarihinta on Norjalaisvitseihin verrattuna nelin- tai viisinkertainen.
Moskovasta tuhat kilometriä itään on keskikokoinen kaupunki.
Siitä tuhat kilometriä itään on kohtalaisen kokoinen kylä.
Siitä tuhat kilometriä itään on pieni ja köyhä kylä.
Siitä tuhat kilometriä itään on ränsistynyt tölli.
Siitä tuhat kilometriä itään on maakuoppa, jossa istuu kaksi työläistä. Toinen heistö lukee löytämäänsä lehdenrepaletta.
– Kuulehan Ivan, tässä lehdessä kerrotaan sellaisesta paikasta kuin Los Angeles. Missähän se sijaitsee?
– Se on täältä kymmenentuhatta kilometriä itään.
– Vai niin. Mahtaa olla varsinainen persläpi.
