China Miéville on ottanut The City and the Cityn motoksi virkkeen puolalaisen Bruno Schulzin (1892-1942) novellista. Koska Schulz mainitaan kirjan kiitoksissa myös innoittajana, hankin kirjastosta käsiini Schulzin suppeaksi jääneen tuotannon ainoan suomennoksen, novellikokoelman Krokotiilikuja (saksankielisestä käännöksestä suomentanut Aarno Peromies, Otava 1965). Mielenkiintoisiin teoksiin voi törmätä kummallisilla tavoilla.
Kiinnostavassa esseenpoikasessaan Tiina Krohn luonnehtii Schulzia muun muassa ”surrealistiksi, symbolistiksi, modernistiksi, ekspressionistiksi” ja ehkä animistiksikin. Itselleni ensimmäinen mieleentuleva luonnehdinta oli ”maaginen realisti”, hyvin pitkälti juuri samassa hengessä kuin myöhemmät eteläamerikkalaiset kirjailijat. Alunperin kolmessa eri kokoelmassa julkaistut novellit kietoutuvat pitkälti saman tarinan, saman perheen, saman pojan lapsuuden- ja nuoruudenmuistojen ympärille: alkuaan eri kokoelmissa julkaistut tarinat ovat suomennoksessakin ajallisessa epäjärjestyksessä, mutta se ei oikeastaan haittaa. Se mikä aluksi näyttää vähän tavanomaiselta vuosisadan alun porvarisperheen elämän kuvaukselta muuttuu pian joksikin aivan muuksi, kun perheenisän käytös ja ajatukset alkavat saada yhä kummallisempia piirteitä ja muu perhe yrittää elää edes jotenkin normaalia elämää kaiken sen keskellä. Niin pitkään kuin se on mahdollista. Eikä ympäröivä kaupunkikaan ole ihan… normaali siinä mielessä kuin aikuisen tajunta kaupunkia ajattelee. Puhumattakaan siitä erikoisesta sanatoriosta, johon poika myöhemmin matkustaa tapaamaan jo kauan sitten kuollutta isäänsä.
Osa tarinoista on kirjoitettu nuoren pojan näkökulmasta, ja tällöin normaaliuden kriteerit ovat, normaalissakin kirjallisuudessa, toisenlaiset. Kafkan puolantajanakin toiminut Schulz on ottanut ilmeisiä vaikutteita tšekkikollegaltaan. Tuloksena on pieni, kummallinen, hämmentäväkin kirja.
Voisi tosin toivoa, että Schulzia suomennettaisiin uudelleen suoraan alkukielestä. Tuolla ja täällä silmään sattuu kohtia, joiden taakse saattaa kätkeytyä jotakin kiinnostavaa, jonka Peromiehen kuivakka, välikielen kautta tekemä käännös hukkaa.
