(Yhteis)työn konkreettinen tulos

Postimies toi aamulla paketin, jota olin unohtanut odottaa. Tulin vuodenvaihteessa puhutuksi pieneen käännösprojektiin, jonka tuloksena oli postimiehen kotiin kääntämä nelisataasivuinen kirja. Yksin en sitä tehnyt: mukana olivat minun ohellani loistavat kollegani Juha Ahokas, Jonna Joskitt-Pöyry, Niina Kainulainen, Elina Koskelin, Terhi Kuusisto, Sirje Niitepöld, Taina Rönkkö, Ida Takala ja Ari Väntänen.

Shaun Usherin toimittama Kirjeitä jotka mullistivat maailmaa (Like, alkuteos Letters of Note) sisältää nimensä mukaisesti joukon (enemmän tai vähemmän) merkittävien henkilöiden (enemmän tai vähemmän) merkittäville henkilöille lähettämiä kirjeitä, jotka käsittelevät (enemmän tai vähemmän) merkittäviä tapahtumia tai asioita. Aikaskaala ulottuu yli kolmentuhannen vuoden takaisesta Lähi-Idästä 2000-luvun alkuun.

Tämä tarkoittaa tietysti myös sitä, että vaikka kirjan kokoelma on jossain määrin angloamerikkalaispainotteinen, joukossa on iso liuta kirjeitä jotka olemme kääntäneet niiden englanninkielisistä käännöksistä. Tämä välikielen kautta kääntäminen ei ole koskaan erityisen hyvä ajatus, sillä käännöksessä tunnetusti aina muuttuu jotakin, hukkuu jotakin ja tulee luultavasti myös lisää jotakin. Itse olen tehnyt aikaisemmin yhden ainoan kirjan välikielen kautta. Kyseessä oli japanilaisen Kenzo Kitakatan Tokion tuhkaa, joka on myös ainoa rikosromaani jonka olen koskaan suomentanut. Siinä tapauksessa luotin siihen, että kiitosta saanut englanninnos antoi tekstistä ja sen tyylistä oikean kuvan – tekstissä oli selvästikin vahva, omintakeinen tyyli, jonka toivoin olevan alkutekstin tyyliä ja jota pyrin parhaani mukaan välittämään suomennokseen.

Tällä kertaa minun kontolleni sattuin muun muassa Leonardo da Vincin ja Galileo Galilein (lyhyet) vanhalla pohjois-italialla kirjoitetut kirjeet sekä Fjodor Dostojevskin veljelleen lähettämä pitkä ja kiihkeä teksti, jonka suhteen minulla oli sentään apua siitä että taloudessa asuu hyvin venäjäntaitoinen puoliso: venäjänkielisiä nimiä translitteroidaan englantiin hyvin eri tavalla kuin suomeen, joten tuki ja apu olivat tarpeen.

Toisaalta tällaiset lyhyet tekstit olivat perin hauskaa käännettävää: tekstien tyylilaji ja alkuperäisen kirjoittajan kirjalliset kyvyt vaihtelivat melkoisesti, ja myönnän hekotelleeni ja hihitelleeni hyvinkin paljon kun suomentelin esimerkiksi Leonardon ylettömän kohteliasta työhakemusta Ludovico Sforzalle kiemuraisine, alamaisine kohteliaisuuksineen.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *