Maurilaisen Andalusian jäätyä espanjalaisten jalkoihin vuonna 1492 osa pakolaisista purjehtii rannattoman valtameren yli ja perustaa siirtokunnan Pohjois-Amerikkaan. Seuraavien kolmensadan vuoden kuluessa maurit muodostavat mantereenlaajuisen, kalifin johtaman valtioliiton pohjoisamerikkalaisten kansojen kanssa. Islamiin sekoittuu totemistisia aineksia, ja teknologinen kehitys laukkaa nopeampaa tahtia kuin vanhassa maailmassa – josta tämän Yaqteenyaksi nimetyn valtion asukkaat eivät tiedä mitään, sillä tabut kieltävät valtameren ylittämisen.
Kolmisensataa vuotta perustamisensa jälkeen kalifaatti on kuitenkin ajautunut sisällissotaan. Kapinaliike pitää tarinaa Andalusiasta ja Granadasta pelkkänä satuna. Vanha tabu on rikottava, on lähetettävä retkikunta meren yli tuomaan todisteita vanhasta maailmasta. Matkaan lähetetty laiva kuitenkin haaksirikkoutuu Pohjois-Afrikan rannikolla. Rannalle selviää vain nuori Al-Baz Al-Monqad, jonka harteilla on nyt tehtävän onnistuminen ja kotikalifaatin pelastaminen.
Saudiarabialaisen pelisuunnittelijan ja tieteiskirjailijan Yasser Bajhattin Yaqteenya – The Old World (2015) lähtee liikkeelle kutkuttavasta ja varsin mahdollisen tuntuisesta vaihtoehtohistoriallisesta asetelmasta. Bajhattin yhteistyökumppaninsa Ibraheem Abbasin kanssa kirjoittamien HWJN:n ja Somewheren lailla tarina keriytyy auki miltei poikamaiseksi seikkailukertomukseksi, jonka joistain piirteistä jopa Edgar Rice Burroughs saattaisi olla ylpeä (jos olisi kyennyt rasismiltaan tarttumaan mihinkään ei-englantilaiseen teokseen). Vanhanaikaisuutta tietysti korostaa pohjoiseurooppalaisen lukijan silmissä vielä varovaisen kunnioittava, etäisen palvova suhtautuminen naisiin, jotka Bajhattilla kuitenkin ovat (ainakin ajoittain) aktiivisia toimijoita, eivät hädästäpelastettavia hentoja virpiä.
Neljästä putkeen lukemastani arabispefikirjasta Yaqteenya ja Museum of Spirits ovat selkeästi parhaimman oloisia myös englanninnoksiltaan. Todella laadukasta, arabiankielestä ammattitaitoisesti käännettyä spefiä haluavan kannattaa kuitenkin yhä luottaa kotimaiseen tuotantoon ja hankkia käsiinsä Hassan Blasimia.
