Julio Cortázarin kirjoja on suomennettu kohtuullisen kiitettävästi, ottaen huomioon miten nuivasti kustantamot niin kovin usein suhtautuvat alkuaan–ei–englanninkieliseen–klassikkokamaan. Ruutuhyppelyn sekä kahden taannoin lukemani novellikokoelman lisäksi kirjastolla oli tarjota vielä kaksi Cortázar-kertomusten kokoelmaa.
Salaisten aseiden (suom. Jyrki Lappi-Seppälä 1984) takakansi muistaa mainostaa, että Michelangelo Antonianin elokuvaklassikko Blow Up perustuu Cortázarin ”Paholaisen kuola” -novelliin, mutta nuorempi lukija huomaa myös, että muutama vuosi suomennoksen ilmestymisen jälkeen valmistunut Bertrand Tavernierin kaunis Round Midnight saattaa hyvinkin perustua kirjan pisimpään novelliin ”Takaa-ajaja”. Tämän huomaaminen ei välttämättä ole hyvä juttu, sillä Pariisiin päätyneestä päihdeongelmaisesta jazz-saksofonistinerosta kertovan pitkän tarinan loppu alkaa helposti tuntua vieläkin ennalta-arvattavammalta kuin muuten – siitäkin huolimatta, että Dexter Gordonin olemuksen ympärille rakennettu elokuvan Dale Turner -hahmo on hyvinkin selkeästi erilainen henkilö kuin novellin (paikka paikoin, nykynormien mukaan, jopa rasistiselta vaikuttava) Johnny Carter.
Tarinoiltaan kokonaan Cortázarin myöhempien vuosien Pariisiin sijoittuvissa Salaisten aseiden tarinoissa on paljon vähemmän ns. maagisen realismin aineksia kuin aikaisemmin lukemissani kokoelmissa – tähän lokeroon sopii oikeastaan vain ”Kirjeitä mammalta”, jossa pari vuotta sitten kuollut velipoika ilmaantuu äidin lähettämiin kirjeisiin ennalta odottamatta eläväntuntuisena ja pelottavanakin hahmona.
Tarinoita kronoopeista ja faameista (suom. Tarja Roinila 2001) onkin sitten jotakin aivan muuta. Pitkien, realistisehkojen tarinoiden sijaan tämä kirja on täynnä muutaman sivun tai puolen sivun mielikuvituksellisia iloitteluja, fantasiaa ja (jonkinlaisia) satuolentoja. Hetkittäin mieleen tulee Daniil Harms, hetkittäin Borges, hetkittäin jopa Anselm Hollon suomennokset John Lennonin kahdesta herkullisesta fiktiivisestä tarinakokoelmasta (John Lennon panee omiaan ja Hispanialainen jakovainaa): ei ole lainkaan mahdotonta etteikö Lennon olisi hyvinkin saattanut olla tietoinen näistä Cortázarin jutuista omia faabeleitaan väkertäessään. Näistä tässä putkessa lukemistani Cortázareista Tarinoita on ehdottomasti nautittavin, omintakeisin ja sympaattisin. Se olisi mukava saada käsiin sähkökirjana, lueskella silloin tällöin pikkukertomuksia vaikkapa bussimatkoilla tai ystävää odottaessa, katsella maailmaa hetken aikaa vähän toisennäköisin silmin.
