Toksoplasmoosi tunnetaan kissojen levittämänä sairautena, joka saattaa toisinaan olla haitallinen sikiöille. Monet tietävät myös, että sairautta aiheuttava Toxoplasma gondii -alkueliö muuttaa hiirten käyttäytymistä: se tekee niistä rohkeampia ja hitaammin reagoivia – toisin sanoen alttiimpia joutua kissojen ruoaksi. Alkueliön elinkierto nimittäin edellyttää kehitysvaihetta kissan suolistossa.
New Scientistin elokuun 30. päivän numero käsittelee useitakin erilaisia isäntäeliöidensä käyttäytymistä muuttavia loisia. Tunnetuimpia ovat Ophiocordyceps-suvun sienet, jotka muuttavat isäntämuurahaisensa zombiksi, joka viimeisillä voimillaan kapuaa muurahaisten suosiman paikan yläpuolella killuvan lehden alapinnalle, takertuu leuoillaan lehteen ja kuolee. Tämän jälkeen sieni kasvattaa muurahaisen ruumiista itiöemän, ja itiöt satavat sopivasti alla kulkevien muiden muurahaisten niskaan.
T. gondii ei ole yhtä hirviömäinen tapaus, mutta vaikuttaa vahvasti siltä, että se saattaa hyvinkin vaikuttaa myös ihmisten käyttäytymiseen. Yhteisöissä, joissa toksoplasmoosia esiintyy tavallista enemmän, ihmisillä on enemmän taipumusta dogmaattisuuteen, epäluuloisuuteen, sääntöjen rikkomiseen ja mustasukkaisuuteen. Tai, kuten kalifornialaistutkija Kevin D. Lafferty toteaa,
”On ehkä turhan kärjistävää väittää, että toksoplasmoosi tekee miehistä machompia, mutta kyllä se ehdottomasti liittyy neuroottiseen käyttäytymiseen, joka puolestaan liittyy vahvasti eriytyneisiin sukupuolirooleihin.”
Machoudesta on ollut T. gondiille hyötyä ainakin ennen vanhaan, ei niinkään sukupuoliroolien vahvistamisen vuoksi, vaan ennen kaikkea hidastuneen reaktionopeuden ja vähentyneen valppauden vuoksi: tällainen yksilö, varsinkin metsästäjä, on paljon alttiimpi joutumaan petojen saaliiksi, joten alkueläimet pääsevät helpommin elinkiertonsa kannalta välttämättömään kissaeläimen suolistoon. Ihmisyhteisöjen kannalta tämä on tietysti saattanut olla hyväksikin: aggressiiviset ihmiset ovat kokeneet eräänlaista luonnollista poistumaa. (Myöhemmin, metsästyksen merkityksen vähetessä, on tarvittu sodankäyntiä tällaisen jälkiaborttimenetelmän käyttämiseen.)
Nykyään T. gondii -infektion kantajat ovat tietysti ”tervettä” väestöä alttiimpia joutumaan esimerkiks liikenneonnettomuuksiin, jolloin vahinkoa saattaa tulla muillekin, eikä alkueläimen elämänkierto välttämättä toteudu ”suunnitellulla” tavalla. Niin, olenhan minäkin ollut kissojen kanssa sen verran tekemisissä, että saatan hyvinkin olla T. gondii -kantaja. Onneksi en kovin usein autoile.
Katsoin tuota toksoplasmoosi-juttua ja kalenteria, ei ole huhtikuun 1. päivä. Sitten rupesin tenttaamaan isännältä että onko vastaavia juttuja ollut Scientific Americanissa. No on.
Itse asiassa vaikuttaa siltä, että meidät on saarrettu mikro-olioilla joka suunnasta ja ne pirut hyökkäilevät! Lidia-neitirouvakissa tahtoo aina suukotella kanssani (hän on löytökissa ja todella kesy), enkä minä kykene kieltämään sitä häneltä. Tosin hän on vain sisäkissa, niin että en oikein usko että se kamaluus on täällä asunut ikinä, ellei sen ajan kun kissa on ollut eksyksissä kotoaan – sitä oikeaa kotia ei löytynyt ikinä.