Vaihteeksi klassista musiikkia. Son House on (1902–88) on poissa, mutta hänen musiikkinsa elää.
Kitaristiminä kiinnittää huomiota Housen voimalliseen, perkussiiviseen soittotyyliin: Ani DiFrancohan käyttää oikeaa kättään oikeastaan aika samaan tyyliin, ja hänellä on tapana kietoa teipata sormensa sähköteipillä etteivät ne olisi aivan riekaleina keikan jälkeen. Omistan itsekin samankaltaisen resonaattorikitaran eli dobron (tosin omassa Regalissani on puukoppa), ja voin vain kuvitella, millaista volaa jo muutenkin kovaäänisestä soittimimesta lähtee tuollaisella takomisella. Eikä sen jälkeen voi kuin ihmetellä, miten kovaa House oikein laulaa kuuluakseen noin hyvin kitaransa möykän keskeltä…
Mutta hänhän olikin kehittänyt tyylinsä soittaessaan etelässä tanssikeikkoja mies–kitara–jakkara-kokoonpanolla. Ilman vahvistinlaitteita.
