Viimetiistaisen hienon konsertin kunniaksi päästetään Mary Coughlan ääneen. Joy Divisionin ”Love Will Tear Us Apartista” on tehty paljon coverversioita, joita enimmäkseen inhoan* – etenkin Paul Youngin hittiversiota 1980-luvun puolivälistä, vaikka tykkään muutamasta muusta hänen levytyksestään. Mutta tämä tuntuisi toimivan oikein hyvin ja tavoittavan originaalin alistuneen tunnelman.
Hupaisaa sinänsä, myös seuraavan illan konserttitähti Mísia on levyttänyt ”Love Will Tear Us Apartin”. Hänen tulkintansa on paljon lähempänä alkuperäistä, eikä minusta niin onnistunut.
___
* Toisaalta Eläkeläisten ”Pottajenkka” oli hervoton – osan huvista tosin muodosti seurata muun konserttiyleisön joukosta niitä, jotka tunnistivat laulun ja joiden kasvoilla loisti pohdiskelu ”onkohan tää nyt hauska vai raiskaus”…
Jostakin mystisestä syystä tämä blogahdus kerää hirmuisia määriä spammia, joten pistän kommentoinnin kiinni.