En pidä kovinkaan monista musiikkivideoista, joskin täytyy myöntää että olen lähestulkoon aktiivisesti vältellyt niitä aina: videoboomin ensimmäiset kymmenkunta vuotta siksi ettei minulla ollut televisiota, ja kun lopulta sellaisen tulin hankkineeksi (seuratakseni hienoa Viimeinen keisari -sarjaa, lähinnä) seurailin vain tovin silloista listaohjelmaa ja kyllästyin. (Konserttivideoita ja -filmejä katson kyllä hyvinkin mielelläni, nykyään oikeastaan mieluummin kuin juonellisia elokuvia). Muutama herkkupala on jäänyt mieleen: Metallican ”Until It Sleeps”, Weezerin ”Buddy Holly” (tietysti – kuka seitsemänkymmentälukuaan telkkarin äärellä ei pitäisi tästä huikeasta Onnen päivät -kunnianosoituksesta?) ja tuoreemmista Rammsteinin ”Amerika”. Ja Asian Dub Foundationin ”1000 Mirrors”. Näin tämän ensi kertaa komean Live Tour 2003 – Keep Banging on the Walls -konserttivideon ekstrana ja pätkän yksinkertainen asetelma vetosi kertanäkemällä: ajatus englanninintialaiseen suurperheeseen juhlapäivällisille kutsutusta pojan ei-intialaisesta morsiamesta laulamaan painostettuna tuntui jotenkin… uskottavalta. Ja pöydän ympärillä istujien tunteet ja keskinäinen dynamiikka toimivat.
Asiaa ei tietenkään lainkaan haittaa, että ADF:n laulajavieraana toimii loistava vokalisti Sinéad O’Connor.
Minulla oli 90-luvun lopulla tilaisuus nähdä Asian Dub Foundation Roskilden festareilla, mutta missasin mahdollisuuden ja vaelsin jollekin toiselle lavalle katsomaan jotakin muuta. Harmin paikka, toivottavasti tulee uusia mahdollisuuksia.
