Minun on vaikeaa edes kuvitella koskaan asuvani muutamaa kymmentä kilometriä kauempana meren rannasta. Siinä mielessä lienee vähän hassua, miten innoissani olen ollut nimenomaan malilaisesta musiikista. Malissa on rantaviivaa ainoastaan Niger-joen varrella.
Musiikki jaksaa silti vedota. Ilahduttavaa kyllä malilaisia esiintyjiä on viime vuosina nähty Helsingissä vallan kiitettävästi. Loistava etelämalilainen lauluntekijä Oumou Sangare jäi valitettavasti näkemättä muiden sitoumusten vuoksi ja onnistuin keväällä missaamaan tuaregibändi Terakaftinkin keikan. Onneksi Terakaft palasi takaisin Suomeen – ilmeisesti koko syyskuuksi – ja eilen illalla tuli tilaisuus korjata aukko sivistyksessä.
Terakaft on hyvin pitkälti tunnetumman Tinariwenin hengenheimolainen sekä musiikiltaan että taustaltaan: tämäkin bändi on – ilmeisesti ihan oikeasti – ”vaihtanut kalašnikovit sähkökitaroihin” ja todennut, että sissisotaa parempi tapa auttaa tuaregikulttuurin säilyttämistä on kehittää ja uudistaa sen parhaita puolia ja tuoda niitä muun maailman tietoisuuteen. Perinnemusiikista ei siis ole kyse, kuten instrumentaatiokin kertoo: kaksi sähkökitaraa, sähköbasso ja jerrykannusta tuunattu lyömäsoitin. Riffipohjainen musiikki toimi, sai jalan väpättämään tanssimusiikille kehnossa Savoy-teatterissakin ja toi vanhalle bluesinharrastajalle riittämiin tuttuja aineksia vaikkapa John Lee Hooker -vainaan tuotannosta. Kitarasoundit voisivat sopia moderniin kantriin, ja jos säröä pistettäisiin hiukkasen lisää ja taustalla kolaisi ”oikea” rumpali, musiikki olisi silkkaa hardrockia.
Maistiaisiksi Youtubessa kelluskeleva teknisesti heikkolaatuinen pätkä kevään keikalta. Tässä sitä säröä on lisää…
Terakaft pyörii Helsingin seudulla ilmeisesti vielä loppukuun, kannattaa tarkkailla tilannetta.
Mielenkiintoinen yhdistys tuaregimuusikoiden ympärillä
http://keltinariwen.org/UK/4-association.html
Joops, Römpötti-Römpötti-Röin arvostelu HS:ssa Terakaftin Savoyn keikasta oli törkeä. Mutta kaipa saharabluesin vastaanottokykyyn vaikuttaa suuresti kopsutteleeko siasäinen kameli aavikollá vai ei?
Vielä tiedoksenne nimimerkillä Timbuktun tietotoimisto: sadekautena Sahel-Saharan alueelle muodostuu järviä, mm. Lac Faguibine. Niin että kyllä rantaviivaa löytyy muualtakin kuin Nigerin varrelta.
”Lake Faguibine lake, Mali, French Lac Faguibine
Isolated lake in Mali, west of Timbuktu (Tombouctou). It lies north of the Niger River in the Macina depression, and it is reached by branches of the Niger in times of flood. At high water it reaches a length of about 50 miles (80 km).”
Malissa lainehtaa siis joitakin järviä, kuten Lac Faguibine, Lac Dô, Lac Niangay, Lac Débo ja Lac Korarou.
’Sahel’ tarkoittaa ’Saharan rantaa’ eli kyllä Malissa rantaa piisaa.
Oumoun konsertista toteaisimme, että ylimainostettu jo etukäteen HS:ssä. Toki Malin diivalla tärkeä yhteiskunnallinen sanoma sanoituksissaan, myös egoa sekä tekoja riittää. Musiikillisesti mielenkiinnottominta malilaista meidän korviimme, mutta mehän olemmekin roikkuneet Malin musiikin juurilla ja äärillä vasta puolitoista vuosikymmentä, joten emme ole erikoisasiantuntijoita.
Mitä tulee Terakaftiin , olemme päässeet käsitykseen, että bändi on majaillut Suomessa toukokuusta lähtien, osallistuen/opettaen erinäisiin musiikkisessiohin liittyen sekä yhteistyötä tehden Afous Afous ry:n kanssa http://www.myspace.com/afousafousry
Kiitoksia tiedoista, klaani!