Tiistai oli erinomainen mediapäivä. Ensinnäkin YLE Lapin Kirjakammi-pakinassaan Juha Pikkarainen kehui Muurahaispuuta, ja kehui ajatuksella. (Pakina on sekä luettavissa että kuunneltavissa parin kuukauden ajan.) Tiistaina ilmestyi myös Karjalaisen haastattelu, jonka olimme Suonna Konosen kanssa tehneet viime perjantaina. (Ainakaan vielä juttua ei ole lehden nettisivuilla.) Samassa yhteydessä Com.picin Kimmo Brandtin Helsingin City-Centerin lasiovinipun lomasta ottama valokuvakin on varsin mainio (vaikka anoppi pitikin sitä pelottavana).

Uutta kirjaa on vielä toistaiseksi ehditty arvioida varsin harvakseltaan, joten minulle on hyvin kiinnostavaa lukea ja kuulla, mitä tästä aikaisemmasta tuotannosta jonnin verran poikkeavasta teoksesta on saatu irti. Siinä(kin) mielessä Pikkaraisen ja Konosen tekstien vertailu on hyvin kiinnostavaa.

Pikkarainen pohtii teosta muistitiedon, kuvitellun menneisyyden, epäluotettavan tarinankerronnan ja väärin muistamisen eheyttävän vaikutuksen kannalta. Hänelle kirja on ennen kaikkea menneisyyden (ja lapsuudenmuistojen) peilautumista nykyaikaan: me olemme sitä mitä olemme olleet tai mitä olemme kuvitelleet olleemme. Hän ei erityisemmin välitä kirjan tieteiskirjallisista elementeistä, mutta pitää paketista: ”hienosti rakennettu ja vahva lukukokemus”.

Kononen puolestaan lähtee siitä, että muurahaispuukin on pohjimmiltaan tieteisromaani, tai ainakin ”spekulatiivisilla mahdollisuuksilla leikittelevää fiktiota”, ja minä edelleen ”fantastinen realisti – tai reaalifantastikko, kuten hän itseään kutsuu”. Ja mikäpäs siinä. Kyllä minä itseni ja kirjani tuostakin tunnistan. Juttuun on poimittu myös mukavan jutustelun lomassa heittämäni varhaisen suunnitteluvaiheen ajatus Muurahaispuusta eräänlaisena ”huoraamiskirjana”, kun se kuitenkin lähestyy keskitien kirjallisuutta ja, oletettavasti, suurempaa ja ostavampaa yleisöä. Sen verran realistinen kirjailija minä kyllä olen, että tiedän ettei kuvitellun mainstream-yleisön kuviteltua makua mielistelemällä luultavasti myydä kovinkaan montaa kirjaa enempää. Tuntui vain, että oli asioita, joiden käsittelemiseen vähemmän scifistinen miljöö ja tarina saattaisi sopia paremmin. Ja reaalifantastikkona minulla on tietenkin oikeus tehdä tarinoita juuri sellaisista aineksista kuin minua milloinkin haluttaa.

Joka tapauksessa Muurahaispuun saama mediahuomio on toistaiseksi ollut erittäin lupaavaa. Ja jos kirjaa kerran pystyy lukemaan monella eri tavalla, monenlaisina kirjoina, lupailee se sitä, että kirja kestää useampaakin lukemista, ja aikaa. Paljon kauemmin kuin jo tarunomaisen yhden kirjanmyyntisesongin.

• Tweet
• Pin It