Torvisoittokuntasunnuntai

Balkanilainen musiikki on minulle jäänyt aina jossain määrin vieraaksi. Turkkilainen musiikki toki menee, mutta sitä hyvin paljon muistuttavaa kreikkalaista tulee kuunneltua vähemmän, eteläslaavilaisesta kulttuuripiiristä puhumattakaan. No, olihan mainio 3 Mustaphas 3 tietysti ainakin muka-balkanilaista…

Sivistyksen aukkoja paikkaamaan Savoyhin saapui mainio serbialainen kolmetoistahenkinen puhallinorkesteri Boban i Marko Markovic Orkestar. Flyygelitorvisti-isän ja trumpetistipojan johtama soittokunta ei tyydy pelkkään perinteen toistamiseen, vaan yhdistelee musiikkiin aineksia tuolta ja täältä: sieltä täältä korva tunnisti jazzklassikoiden teemoja tai poppishittejä. Funkyimmillään ryhmä toi mieleen viime kesänä Roskildessa riemastuttaneen chicagolaisryhmä Hypnotic Brass Ensemblen.

Aika ajoin Markovicien orkesteri sai pohtimaan samanlaisia ajatuksia kuin muutama vuosi sitten Ilosaarirockissa nähty romanialainen Fanfare Ciocârlia: vaikka nykyaikaiset vaskipuhaltimet ovat pitkän kehittelyn tulosta, niiden soundissa on jotakin tavattoman primitiivistä ja alkuvoimaista. Didjeridu saa aikaan samanlaisen reaktion: tuntuu kuin pelkkä ääni koskettaisi jotakin hyvin syvällä geeniperimässä olevaa.

Serbialaisen puhallinorkesterin harmonioissa, melodioissa ja rytmeissä oli myös hyvin vahvoja turkkilaisvaikutteita. Yllättäväähän olisi, jos ei olisi: serbit ja turkkilaiset ehtivät kuulua samaan valtakuntaan melkein parituhatta vuotta, eikä musiikki milloinkaan kunnioita mitään kansallisuus-, kieli- tai heimorajoja.

Ennen kaikkea Markovicien soitanta on loistavaa biletys- ja tanssimusaa. Savoyn sali rohkaisee yleisöä lähinnä istumaan tyylikkäästi paikoillaan, mutta osa kansasta intoutui joraamaan käytävillä ja lavan edessä. Muutamakin tuttava arveli keikan jälkeen nähneensä jotakuinkin vuoden parhaan konsertin. Itse en väittäisi vielä tässä vaiheessa niin, sillä tiedossa on vielä monta huikeaa hetkeä… mutta Markovicit jättivät kieltämättä riman perin korkealle.

Yksi kommentti artikkeliin ”Torvisoittokuntasunnuntai

  1. Toimi viime kesänä Ilosaaressa enemmän kuin hyvin. Ja hieno yksityiskohta bändin uralta: he soittivat Emir Kusturican äärimmäisen vaikuttavassa Underground –leffassa.

Kommentointi on suljettu.