Kirjailija ja suomentaja J. Pekka Mäkelä kirjoittaa sekä joskus myös soittaa ja laulaa kirjoittamisesta, kirjallisuudesta, musiikista, mahdollisesta, mahdottomasta
13 kommenttia artikkeliin ”Juhani Mäkelä 1938–2010”
Otan osaa. Isäsi oli älykäs, terävä ja hauska.
Osanottoni.
Otan osaa.
Kiitos, toverit.
Hei Pekka ja lämmin osanottoni!Menetyksesi on varmasti suuri. Me työtoverit menetimme myösläheisen ja tärkeän persoonan,joka ei unohdu!
Kunnioitukseni Juhani Mäkelän muistolle. Otan osaa suruunne.
Jussi oli luokkakaverini Ressussa, ja superkiva kaveri olikin. Menetys on siten minunkin. Olisin Suomessa käydessäni halunnut tavata, mutta kuulin että Jussi oli Ranskassa, minä taas olen Costa Ricassa. Otan kovasti osaa.
Osanottoni, J.Pekka! Minulla oli ilo tavata molemat vanhempasi, olet menettänyt heidät tiheällä tahdilla. Hienoja ihmisiä. Taidan nostaa iltapunaviinin Juhanille…
Viisautta katoaa tästä maailmasta turhan tiuhaan.
Otan osaa. Voimia.
Kiitoksia surunvalitteluista.
Sukulaisuus olikin mulle yllätys, mutta nyt kuvat vierekkäin sen varmistavat. Osanottoni suruun.
Timo,
kiiros surunvalitteluista.
Meillä tosiaan on samaa näköä, sen ovat ulkopuoliset huomanneet jo kouluaikoina. Minä tosin olin meistä kahdesta ensimmäinen, joka kasvatti parran.
En pääse Jussin jäähyväistilaisuuteen, joten muistan häntä tässä. Työtoveruutemmehan alkoi YLEn nyt 33 vuotiaan ULKOLINJA-ohjelman perustamisesta. Houkuttelin Jussin projektiin, jonka ohjelmissa hänen journalistiset taitonsa jo kansantajuinen tyylinsä leimasivat ohjelamtuotettamme. Sittemmin hän ehdotuksestani ryhtyi A-studion ankkurijuontaja-toimitussihteeriksi. Yhtälön jälkimmäinen toimiala tuotti hänelle tuskia, mutta sen korvasi ehkä valovoima ruudussa viimeistään, kun hän ”erikoisasiantuntijan” pakinoissaan ylitti raportoivan ja mielipidejournalismin näkymättömän rajan – onneksi hilpeällä tavalla.En ollut mukana lanseeraamassa hänen seuraavaa hahmoaan: satunnaista matkailijaa, joka lienee parhaita brändejä hänen monipuolisella TV-urallaan.
Mutta kaikkihan me olemme lyhyellä elämän polulla satunnaisia matkailijoita.
Otan osaa. Isäsi oli älykäs, terävä ja hauska.
Osanottoni.
Otan osaa.
Kiitos, toverit.
Hei Pekka ja lämmin osanottoni!Menetyksesi on varmasti suuri. Me työtoverit menetimme myösläheisen ja tärkeän persoonan,joka ei unohdu!
Kunnioitukseni Juhani Mäkelän muistolle. Otan osaa suruunne.
Jussi oli luokkakaverini Ressussa, ja superkiva kaveri olikin. Menetys on siten minunkin. Olisin Suomessa käydessäni halunnut tavata, mutta kuulin että Jussi oli Ranskassa, minä taas olen Costa Ricassa. Otan kovasti osaa.
Osanottoni, J.Pekka! Minulla oli ilo tavata molemat vanhempasi, olet menettänyt heidät tiheällä tahdilla. Hienoja ihmisiä. Taidan nostaa iltapunaviinin Juhanille…
Viisautta katoaa tästä maailmasta turhan tiuhaan.
Otan osaa. Voimia.
Kiitoksia surunvalitteluista.
Sukulaisuus olikin mulle yllätys, mutta nyt kuvat vierekkäin sen varmistavat. Osanottoni suruun.
Timo,
kiiros surunvalitteluista.
Meillä tosiaan on samaa näköä, sen ovat ulkopuoliset huomanneet jo kouluaikoina. Minä tosin olin meistä kahdesta ensimmäinen, joka kasvatti parran.
En pääse Jussin jäähyväistilaisuuteen, joten muistan häntä tässä. Työtoveruutemmehan alkoi YLEn nyt 33 vuotiaan ULKOLINJA-ohjelman perustamisesta. Houkuttelin Jussin projektiin, jonka ohjelmissa hänen journalistiset taitonsa jo kansantajuinen tyylinsä leimasivat ohjelamtuotettamme. Sittemmin hän ehdotuksestani ryhtyi A-studion ankkurijuontaja-toimitussihteeriksi. Yhtälön jälkimmäinen toimiala tuotti hänelle tuskia, mutta sen korvasi ehkä valovoima ruudussa viimeistään, kun hän ”erikoisasiantuntijan” pakinoissaan ylitti raportoivan ja mielipidejournalismin näkymättömän rajan – onneksi hilpeällä tavalla.En ollut mukana lanseeraamassa hänen seuraavaa hahmoaan: satunnaista matkailijaa, joka lienee parhaita brändejä hänen monipuolisella TV-urallaan.
Mutta kaikkihan me olemme lyhyellä elämän polulla satunnaisia matkailijoita.
Mikko