Englantilainen Guardian-lehti on pyytänyt lukuisia nimekkäitä kirjailijoita laatimaan oman listansa Kaunokirjailijan kymmenestä säännöstä. Eri kirjailijoiden listat – ja kunkin luettelemien sääntöjen määrä – vaihtelee melkoisesti, mutta yhtäläisyyksiäkin on. Paljonkin. Osa on yleispäteviä jopa englantilaisen kielialueen ulkopuolellakin, mutta kaikki eivät.
Millainen olisi minun listani? Kiitos kysymästä. Edetään näin:
• Päästä teksti lepäämään
Pidä kirjoitus- ja editointivaihe erillään. Kirjoittaessa on toisinaan syytä käydä ripustamassa alkupuolen lukuihin niitä kuuluisia haulikoita, jotta niillä voidaan ampua kirjan loppupuolen luvuissa, mutta muuten ei pahemmin kannata heittäytyä kesken kaiken editoimaan aikaisemmin kirjoitettua.
Ensinnäkin tekstille on siinä vaiheessa vielä sokea. Joko räikeät älyttömyydet ja kömpelyydet jäävät huomaamatta, tai koko hoito tuntuu silkalta kökkökikkareelta, mikä lannistaa helposti koko projektin. Kirjoita sinnikkäästi koko hoito loppuun saakka taaksesi vilkuilematta. Vasta kun olet saanut kirjan loppuun, voit ryhtyä käymään sitä läpi alusta alkaen – kunhan olet huilannut urakan jälkeen vähintäänkin muutamia päiviä.
Pidä sen jälkeen pitkä tauko. Printtaa korjailtu ja (kone)oikoluettu opus ja lähetä ateljeekriitikkojesi luettavaksi, mutta pysy siitä itse erossa siihen asti kunnes heiltä tulee palautetta – toivon mukaan vasta useiden viikkojen päästä. Sillä välin voit lukea mitä mieli tekee – mieluiten kuitenkin mahdollisimman erilaisia tekstejä kuin oma kirjasi.
Kun lopulta palaat tekstisi ääreen, se näyttää, tuntuu ja haisee aivan erilaiselta. Se tuntuu jonkun toisen kirjoittamalta, ja se saattaa jopa tuntua itse asiassa aika hyvältä. Ei täydelliseltä, mutta työstämisen, säätämisen ja viilailun väärtiltä.
Hyvää listaa laadit. Jossain vaiheessa harkitsin vastaavani tähän omalla listallani vähän meemimäiseen tapaan, mutta aika paljon siihen tulisi jo sinun mainitsemaasi asiaa.
Kiitoksia kehuista, Jukka!