Tämän seuraavan unijakson luin, vähän lyhyempänä, kolmen viikon takaisessa ”Kirjailijat ja kääntäjät haluavat Pekka Haaviston presidentiksi” -tapahtumassa. Viime tiistaina valitsin vähän lyhyemmän kohdan, koska aikaa oli vain yksi minuutti, eikä siinä ajassa ehdi lausua proosaa edes puolta liuskaa. Molemmissa puhuttiin kuitenkin samasta, presidentinkin työn kannalta tärkeästä taidosta, muiden nahkoihin asettumisesta. Joskin toivon, etteivät ehdokkaat joudu kokemaan asiaa aivan samalla tavoin kuin kirjani päähenkilö.
Ote löytyy myös videomuodossa (.wmv), jos joku välttämättä haluaa katsella minun puhumistani hämärässä huoneessa.
