Viime tiistain hienon Yari-keikan muistoksi tänään Sitä. Tämä on kuvattu Tavastialla 1984, Lasi kirkasta vettä -albumin ilmestymisen aikoihin. Kappale on vanhempi, tiistainakin kuultu, uudelleen sovitettu ”Ei asfaltti liiku”. Sitä on sanottu kaikkien aikojen liftausbiisiksi, ja vaikka en olekaan liftannut kovin paljoa, olen taipuvainen olemaan samaa mieltä. Hieno laulu, yhtä kaikki, ja mukana loistava basisti Eeva Koivusalo.
.
.
Yleisön joukosta voi bongata, hyvällä tahdolla, melkein hoikan, silmälasipäisen pojan, jolla on keltainen t-paita. Se olen (olin) minä.
Kiitos, olipa nostalgista ja jälleen jotenkin järkyttävää tajuta, että tuo videopätkä on kohta 30 vuotta vanha… Hmmm, ja Hurriganesien keikoista on 40 vuotta…
Näin sinut!
Niin se aika kuluu, Susu…
Rupesin itsekin miettimään, miksi keltainen paita on jäänyt niin mieleen. Siinä oli piirroskuva HMS Bountysta, modernista jäljennöksestä 1700-luvun purjelaivasta, joka rakennettiin Nordhoffin ja Hallin Kapina laivassa -kirjan elokuvaversiota varten ja toimii nykyään koululaivana. Isä oli tuonut paidan Uudesta Seelannista. En mitenkään suunnattomasti pitänyt sitä, mutta käytin silloin tällöin. Muun muassa tuolla keikalla: en ole varma, tiesinkö tv-kuvauksesta etukäteen, mutta paidan valinta harmitti etenkin kun siinä yleisöä kuvaavassa kamerassa tuntui koko ajan palavan merkkivalo ja se tuntui olevan suunnattu minuun…
En erityisemmin pitänyt muutenkaan 1980-luvulla (tai 1970- tai 1990-luvuilla) käyttämistäni vaatteista. Yleensä ei ollut varaa pukeutua mielensä mukaan, vaan oli pakko ostaa halpaa. Erityisesti mustat vaatteet olivat suhteessa paljon kalliimpia kuin nykyään. Epäilemättä siitä syystä minä nykyään yleensä pukeudunkin mustaan ja välttelen erityisesti tummansinisiä vaatteita, joita sai aikanaan sellaiseen hintaan johon minulla oli varaa.