On aikaa siitä kun olen viimeksi kiusannut teitä ITE-musiikillani. Nyt sitä tulee peräti kahden normaalimittaisen laulun verran, melkein kahdeksan minuuttia.

”Ettet pelkäisi” lähti liikkeelle ajatuksesta tehdä Bluesounds-pastissi, ja lopullisessa versiossa on paljon aineksia esikuvatriolta. Nakuttava Stratocaster-komppi on tietenkin lainannut innotuksensa ”C. C. Lessistä”, laulun rakenne (ja pituus!) ”T. H. E. Worldista”. Dobro ja meriteema pohjaavat tietenkin omaan Bluesounds-suosikkiini ”Wavesiin”, vaikka veden puhdistava vaikutus viittaa tietysti myös Bluesoundsin hienoon coveriin Al Greenin ”Take Me to the Riveristä”: biisi oli rakenteineen ja pohjineen olemassa monta kuukautta kun yritin väkertää siihen tekstiä. Alkuun muokkasin vanhan, ”Joenrantaan”-nimisen lauluni sanoitusta sopivammaksi, mutta lopulta siirryin joelta merelle.

Alun perin ajattelin että pyrkisin äänikuvassakin imitoimaan triokokoonpanoa, mutta kovin tyypillisesti sekaan ilmaantui matkan varrella instrumenttiraita jos toinenkin. Oleelliset osat ja soundit tuosta kyllä pystyy soittamaan ihan kitara/basso/rummut-kokoonpanollakin, mutta se taitaisi vaatia minua aika paljon taitavamman kitaristin. Sinänsä tuo pitkähkö, viivettä vasten soitettu kitarasoolo kuulostaa minun korvaani aika onnistuneelta. Minun soittamakseni kitarasooloksi, siis.

Miksaukseen en ole aivan tyytyväinen, mutta se ei ole tarkoituskaan. Kokoan näitä lauluja kovalevylle vielä tovin aikaa, miksaan ja masteroin ne sitten yhteen putkeen vähän paremmaksi kokonaisuudesi ja muodostan niistä albumin. Sitä saanee sitten joskus vähintäänkin netin välityksellä.

Useampaankin kertaan täällä(kin) mainostettu A Glance Beyond Nature -ääniteprojekti on nyt saanut lopultakin konkreettisen muodon.

Olen kyllä tallentanut musiikkiani cd-r-levyille – hyvinkin paljon – ja jopa myynyt muutaman sellaisen, mutta tämä on itse asiassa ensimmäinen kerta kun musiikillisia tekemisiäni on ikään kuin ”julkaistu” edes monistetulla cd-levyllä.

Parinsadan levyn monistaminen pahvikansineen ei maksanut niin paljoa, ettenkö voisi kuvitella julkaisevani näin lisääkin, ja omempaa musiikkiani, joskus lähitulevaisuudessa. Materiaalia on jo jonnin verran kasassa, ja pistän ennakkomaistiaisia kuulolle tuonnenpana.

Sitä odotellessa A Glance Beyond Naturea voi kunnella projektin omilla nettisivuilla ja jos musiikki innostaa, levyä voi tilata sivujen PayPal-linkin kautta vapaaehtoisella summalla. Tai lähettämällä minulle viestiä sähköpostilla (j. pekka. makela (ät) yrttimaa. net) niin, että ilmoitan tilinumeron.

Blogin vakiolukijat epäilemättä huomasivatkin eilen tuohon sivupalkkiin ilmestyneen linkin A Glance Beyond Nature -projektin sivulle. Projekti, josta olen maininnut täällä kerran jos toisenkin, on lopultakin valmis ja sen tulokset ovat kyseisellä sivulla kuultavissa ja ennakkotilattavissa.

Kyseessä on viiden laulun mittainen kokonaisuus, jonka tarinaa olen pikku huulena kutsunut ”nuoren miehen rajuksi odysseiaksi”*. Hanke alkoi itää kesällä 2009, kun sisarenpoikani Oskari Jakosen Samrat-progeyhtye siirtyi hyllylle jäsentensä opiskelujen ja muiden muualle muuttojen vuoksi. Osku kysäisi, kiinnostaisiko minua ryhtyä äänittäjäksi ja basistiksi hänen kaavailemaansa, säveltämäänsä ja sanoittamaansa pop-projektiin. Kuulosti kiinnostavalta, joten suostuin toki.

Siinä vaiheessa kun sain Oskulta sävellyksiä midi-tiedostoina huomasin kyllä, että progesta ponnistavan Oskun ja progen vastapainoksi nousseeseen uuteen aaltoon aikanaan hurahtaneen minun mielikuvat sanan ”pop” sisällöstä poikkesivat toisistaan aika tavalla… äänityksiä ehdittiin tehdä melkoinen tovi ennen kuin minä aloin mitenkään hahmottaa laulujen rakenteita tai kokonaisuuksia.

Ensimmäinen äänitettävä soitin olivat Oskun itsensä soittamat rummut heinäkuussa 2009.

Olin saanut päähäni hillittömän idean käyttää rumpuäänitystilana taloyhtiömme oleskelutilaksi muutettua entistä pikku kasvihuonetta. Tämä osoittautui vallan toimivaksi ratkaisuksi: lasiseinät heijastavat ainoastaan korkeimpia taajuuksia, kaikki muu pujahtaa sujuvasti pois kaikumasta ja kimpoilemasta. Naapurisovun vuoksi äänitys piti tosin tehdä arkena ja päiväsaikaan… ja muista syistä a) kesällä, koska lasitalon kamiinalämmitys ei ole kovinkaan tehojas, sekä b) pilvipoudalla. Viimeisen biisin äänitysten aikana aurinko alkoi paistaa ja kasvihuoneessa vallita kasvihuoneilmiö… viilentäytymistauot edes vähän viileämmällä pihamaalla pitenivät, mutta onneksi saimme onnistuneet otot talteen ennen kuin rumpali alkoi hyytyä lopullisesti.

Kirjoitin Oma studio -kirjaan melkoisen asiantuntevan oloisia neuvoja siitä miten rumpuja kannattaa äänittää, mutta tämä sessio, puolisentoista vuotta kirjan ilmestymisen jälkeen, oli itse asiassa ensimmäinen kerta kun kun itse pääsin soveltamaan kirjoista ja lehtiartikkeleista opeteltuja neuvojani käytäntöön! Onneksi ”Glyn Johns -mikitys” toimi suhteellisen hyvin ja äänitysjälki oli myöhemminkin kuunnellen vallan käyttökelpoista. Saman vuoden lokakuussa pääsin äänittämään, jälleen ensimmäisen kerran elämässäni, flyygeliä.

Flyygeliä emme sentään raahanneet lasitaloon, vaan siirsimme session – jälleen läppäriavusteisesti – Toivolan koulun akustisesti erinomaiseen auditorioon (mistä suuri kiitos opettaja-Annulle!). Äänitettävänä oli vain yksi kappale, kokonaisuuden päätösraita ”Rain”, ja saimme viidellä otolla mielestämme käyttökelpoista jälkeä. Otimme varmuuden vuoksi vielä kuudennen. Tähän Osku improvisoi vähän toisenlaisen loppufraasin ns. ihan läpällä, kun kerran hyvä otto oli jo purkissa. Loppujen lopuksi juuri tämä läppäversio pääsi lopulliseen teokseen.

Samasta syksystä alkaen ”Yrttimaa-studioilla”, toisin sanoen minun työhuoneessani, alkoi piipahdella monen eri instrumentin soittajia ja myöhemmin myös laulajia antamassa oman panoksensa projektiin.

Musikanttikaarti valikoitui enimmäkseen Oskun tuttavista, joista osa tosin oli myös minun tuttujani ennen kaikkea Muusikoiden.netin tapahtumien ansiosta. Oikeastaan ainoa oma ”värväykseni” oli ”Lust”-hahmon osuuden laulaja, Tellus-yhtyeen laulaja/lauluntekijä Stella Vuoma – joka sattuu olemaan myös Alshainin ja Karstan sekä toivon mukaan vielä monen muun romaanin kustannustoimittaja.

Näissä sessioissa menetin poikuuteni myös sellon, viulun, klarinetin, saksofonin ja huilun äänittäjänä. Ilmeisesti kirjoista lukemalla voi sittenkin oppia jotakin, kun tuloksiin ovat kerran olleet tyytyväisiä myös muut kuin minä…

Olin äänittänyt basso-osuuksien luonnokset pian rumpusessioiden jälkeen, jotta muilla soittajilla olisi vähän tukevampi pohja soittaa omia osuuksiaan. Näitä bassoraitoja ei ollut tarkoitettukaan lopullisiksi, ja syystä: siinä vaiheessa minulla ei ollut tosiaankaan minkäänlaista kuvaa siitä, miltä kokonaisuuden pitäisi kuulostaa ja millaisille bassokuluille biiseissä olisi tilaa ja tarvetta.

Lopulliset bassot äänitin vasta aivan loppuvaiheessa viime vuoden lopulla ja (parin paikkauksen osalta) tämän vuoden alussa.

Lauluosuuksia tehtiin kyllä vielä tämänkin jälkeen monessa eri sessiossa, ihmisääni on herkkävireinen instrumentti ja laulajat löysivät edellisten sessioiden tuloksia kuunnellessaan monta kohtaa, jotka arvelivat pystyvänsä vetämään paremmin.

Olin tehnyt jonkinlaista alustavaa miksausta jo äänityssessioiden jatkuessa viime vuoden mittaan, mutta varsinaiseen miksaamiseen päästiin vasta tämän vuoden tammikuussa. Monen monituista versiota ehti käydä Oskulla, Kimillä ja muutamalla muulla projektissa mukana olevalla kuunneltavana ja kommentoitavana. Miksauset olivat oikeastaan saaneet jo kaikilta hyväksynnän, kun vielä lisäsin vihoviimeisenä sessiona ”Demolitioniin” tamburiinin tuplaamaan virvelirumpua kertosäkeisiin. Vaikka Osku itse vastasikin kaikista vaativammista lyömäsoitinosuuksista, tulin itsekin kilkuttaneeksi ja paukuttaneeksi yhtä ja toista pientä korvakarkkia sekaan: enimmäiseen kuulumisen rajamailla olevia detaljeja, joiden ei ole tarkoituskaan herättää kuuntelijan huomiota, vaan luoda atmosfääriä ja korostaa jotakin rytmistä ainesta. Vastaavassa tehtävässä ovat minun ainoa vokaali-kontribuutioni (”Touch My Skinin” puheosuuden pieni kuiskaustuplaus) ja lyhyt häivähdys baritonikitaraa ”Highwayn” introssa.

Ja nyt se sitten on ns. siinä. Olisi ehkä pitänyt alusta asti kirjata muistiin tähän kaksikymmentäkuusiminuuttiseen äänitteeseen kulutettu tuntimäärä: se ei ole ihan pieni. Mutta vaivan arvoinen. On ollut hienoa tehdä vaihteeksi musiikillista yhteistyötä vähän erilaisista lähtökohdista kuin omat lauluni tai ambienttiprojektini. Olen oppinut paljon niin äänittäjänä, soittajana kuin miksaajanakin. Ja päässyt näkemään hienojen soittajien hienoa studiotyöskentelyä ihan tuossa vieressäni.

Koko viiden laulun kokonaisuus löytyy kuunneltavaksi sivupalkin A Glance Beyond Nature -linkin takaa. Samoilta sivuilta voi tehdä myös tilauksen. Kuulemme mielellämme kaikenlaisia kommentteja musiikista ja toteutuksesta.

___
* Sivistyneemmät teistä tunnistavat tietenkin jälleen kerran viitteen sekä Kramppeja & nyrjähdyksiä -sarjakuvaan ynnä tietenkin kyseisellä mainoslauseella markkinoituihin 1980-luvun loppupuolella aloittaneiden ”rankkojen” mieskirjailijoiden (esikois)teoksiin.