Kategoria: tapahtumat

Spefi-Vantaa – kiitoksia!

·

Lauantainen Spefi-Vantaa-tapahtuma sujui erinomaisessa hengessä. Kyseessä oli suhteellisen pienimuotoinen homma Tikkurilan kirjaston tiloissa: paikka on minulle tärkeä, sillä Tikkurilan kirjasto toimi minulle melkoisen arvokkaana henkireikänä 1990-luvulla, jolloin oma elämäni oli vähän vaiheessa.

Mietin etukäteen, olisiko minulla mitään annettavaa tai sanottavaa ”Rajat, rajaseudut, lähiöt ja syrjäytyminen” -keskustelussa, mutta totta on että tuohon aikaan olin itse kyllä melkoisessa syrjäytymisvaarassa työttömänä tai korkeintaan puolityöllistettynä, ylivelkaisena ja muutenkin masennuksesta kärsivänä. Minun kohdallani isoksi avuksi oli internet, jossa olin ehtinyt roikkua jo vuodesta 1989, ja sitä kautta muodostuneet ystävyydet ja verkostot. Internetin kautta sain hankittua lopulta myös kunnollisen työpaikan, joka auttoi vähitellen selviämään niistä veloistakin.

Itse paneelikeskustelu tarkasteli teemojaan moneltakin kannalta. Tieteis- ja fantasiakirjallisuudessa usein esiintyvät outcast– ja maverick-tyyppiset henkilöhahmot voidaan monessakin mielessä ajatella myös eräänlaisina syrjäytyneinä. Kirjailijat itse, kuten minä ja Tiina Raevaara auliisti myönsimme, ovat itsekin hyvin usein ulkopuolisia tarkkailijoita, eikä heidän syrjäisyyttään tietysti lainkaan vähennä köyhyysrajan tietämillä killuva tulotaso. Mielenkiintoinen oli myös keskusteluun tullut ajatus, että monien romaanien ja elokuvien vieraille planeetoille perustetut siirtokunnat kuvataan usein hyvinkin lähiönomaisiksi yhteisöiksi.

Ajatuksia lennähteli ilmassa paneelikeskusteluissa, paneelikeskusteluiden lomassa ja jatkoilla. Itselleni syntyi myös tarinanidea, joka saa ainakin toistaiseksi kulkea hurmaavan mitäänkertomattomalla työnimellä Itse. Ehkä siitä tulee joskus jotakin, ehkä ei. Aika näyttää. Mutta idea on syntynyt, ja jos siitä jotakin tulee, niin tietäkäätten että kuulitte siitä ensiksi täällä.

Kiitoksia kaikille paikallaolleille sekä etenkin uutteralle järjestäjäkaksikolle, ja onnea heille myös pian tulevaan merkkitapahtumaan!

Vantaa lauantaina

·

Jos Spefi-Vantaa-tapahtuma ei ole jo kalenteriin merkittynä, merkitse se nyt. Ensi lauantaina 13. 4. on Tikkurilan kirjastossa (Lummetie 4) tiedossa kiinnostavaa ohjelmaa ja erinomainen kunniavieras Tiina Raevaara. Itseäni ilahduttaa tietysti myös, että tapahtuma on huomaavaisesti järjestetty kävelymatkan päässä täältä meidän kotoamme, yhdessä ehdottomista suosikkikirjastoistani.

Ohjelma

klo 10:30 Tapahtuman avaussanat

klo 11:00 Kunniavieras Tiina Raevaaran puhe

klo 11:30 Kunniavieras Tiina Raevaaran haastattelu
Tiina Raevaara on vapaa kirjoittaja ja filosofian tohtori perinnöllisyystieteestä. Hänen realismia ja surrealismia sekoittava tuotantonsa vilisee synkkiä metsiä, unohtuneita paikkoja ja itseensä eksyneitä ihmisiä. Haastattelijana Ella Peltonen.

klo 12:30 Risingshadow’n novellikilpailun palkintojenjako
Suomen suurin scifi- ja fantasiakirjallisuden sivusto Risingshadow.fi järjesti syksyllä 2012 lyhytnovellikilpailun, jonka teemana oli “nouseva varjo”. Kilpailuun osallistui 140 tekstiä eri kirjoittajilta. Kisan parhaimmisto palkitaan Spefi-Vantaa-tapahtumassa.

klo 13:00 Spekulatiivisen fiktion genret
Tietokannat ja kirjastot tarvitsevat genrerajoja, mutta hyötyykö tavallinen lukija niistä? Kirjallisuuden ja kirjoittamisen aktiivit Iivari Koutonen, Jenni Muhonen, Ella Peltonen ja Anssi Vartiainen keskustelevat esimerkkikirjojen avulla genreistä ja määritelmistä. Miltä rajanvedot näyttäisivät, jos genret määriteltäisiin nyt puhtaalta pöydältä?

klo 14:00 Rajat, rajaseudut, lähiöt ja syrjäytyminen
Paneeli käsittelee rajoja, rajaseutuja, lähiöitä ja syrjäytymistä kirjallisuuden ja spekulatiivisen fiktion konteksteissa. Panelisteina kirjailija Tiina Raevaara, kirjailija J. Pekka Mäkelä ja kriitikko Elli Leppä. Paneelin juontaa fandomaktiivi Emilia Viljanen.

klo 15:00 Tapahtuman lopetusspektaakkeli

Ohjelmien välissä on lyhyet tauot. Kaikki ohjelmanumerot ovat Tikkurilan kirjaston (Lummetie 4) aikuistenosaston “parvella”.

Tapahtuma päättyy klo 16 mennessä, minkä jälkeen siirrymme jatkoille Ravintola Pormestariin (Kielotie 13, aivan kirjaston vieressä). Pormestarissa on mahdollisuus ruokailla ja tietysti viettää iltaa yhdessä muiden spefiharrastajien kanssa!

 

Me tulemme radioon, me tulemme Korjaamoon

·

Vielä muistutus siitä, että Korjaamon kirjamarkkinoille kannattaa saapua, jos olette lauantaina ja/tai sunnuntaina pääkaupunkiseudulla. Jos haluatte pällistellä nimen omaan minua, se onnistuu parhaiten sunnuntaina ja erityisen hyvin kello 15:30 alkaen, jolloin olen lavalla keskustelemassa Tiina Raevaaran, Jari Koposen ja puheenjohtaja Saara Henrikssonin kanssa scifin salonkikelpoisuudesta.

Sitä ennen minusta voi kuulla avaamalla huomenna perjantaina radion ja vääntämällä sen Radio Suomen taajuudelle kello 14:30, jolloin olen Ajantasa-ohjelman uutispuntarissa pohdiskelemassa maailman menoa viimeksi kuluneen viikon mittaan.

Muihin asioihin palataan vähän myöhemmin. Sori, en ehdi jutella pidempään, minulla on just hyvä kohtaus kesken tässä kirjassa.

(naputinaputinaputi)

Markkinamenoa ja keskusteluja

·

Ensi viikonlopun ohjelmaan kuuluvat Korjaamon kirjamarkkinat Helsingin Töölössä. Kyseessä on kaksipäiväinen kirjallisuus- ja keskustelutapahtuma, johon minä tulen paikalle ainakin sunnuntaiksi ja puhun itsekin ääneen Scifin (mahdollisesta) salonkikelpoisuudesta kello 15.30 alkaen Saara Henrikssonin, Tiina Raevaaran ja Jari Koposen kanssa. Eiköhän näin hyvällä porukalla saada ilmoille kiinnostavia ajatuksia.

Mutta ei tässä vielä kaikki.

Ensi kuussa on jo huhtikuu – kevät, vaikkei nyt siltä vielä näytäkään – ja silloin, 13. 4. debytoi aivan uusi sf-tapahtuma Spefi-Vantaa sopivasti reippaan kävelymatkan päässä meiltä kotoa eli Tikkurilan kirjastossa. Kyseessä on yksi ehdottomia suosikkikirjastojani, jonka valikoimat syöttivät päähän ajatuksia, korviin musiikkia ja sieluun lohtua 90-lukuisen muuten varsin ankean elämänvaiheeni mittaan, ja jossa edelleenkin mielelläni käyn, oli minulla sinne asiaa tai ei. Spefi-Vantaan aktiivit ovat koonneet tapahtumaan erinomaisen ohjelman, saaneet loistavan kunniavieraan ja päästävät, hekinmokomat, myös minut ääneen lähiöaiheisessa paneelikeskustelussa.

Kirjamessu- ja vaalimuikkari!

·

Muistutanpa vain täältä Floridan Orlandosta, että ensi viikonloppuna Suomen Helsingissä pidetään kirjamessut. Suomen kääntäjien ja tulkkien liiton osastolla 7s60 on torstaista sunnuntaihin tavattavissa scifiä ja fantasiaa työstäviä suomentajia, joista osa suomentaa, perinteiseen messutapaan, livenä.

Itse olen osastolla päivystämässä sunnuntai-iltapäivän päätteeksi kello 16–18, joten minunkin kanssani voi tulla juttelemaan. Yritän vastata järkeviä, jetlagista ja unenpuutteesta huolimatta…

*

Ja samana sunnuntaina on tietenkin (paitsi ns. normaaliaikaan siirtyminen myös) kunnallisvaalit. Käytä ääntäsi, ettei kukaan toinen pääse ratsastamaan sinun äänettömyydelläsi.

Välipäivä

·

Viime yönä kustantamo sai sähköpostia, kun suomentaja lähetti sinne Peter Wattsin romaanin Blindsight suomennoksen: näillä näkymin suomenkielisen version nimeksi tulee Sokeanäkö ja kirjan pitäisi olla lukijoiden saatavilla ensi heinäkuussa, kun Watts tulee kunniavieraaksi Helsingin Finnconiin. Koska myös kirjan suomentaja sattuu olemaan samaisen tapahtuman kunniavieras, ohjelmaan tulee varmasti keskustelua teoksen kääntämisestä.

Sokeanäkö on kiinnostava kirja, luultavasti ”kovinta” suomentamaani scifiä – siis siinä mielessä kuin sanaa ”kova” näissä yhteyksissä käytetään: ei uhon ja machismon mielessä, vaan tiukan tieteellisiin teorioihin pohjaavan spekuloinnin merkittävän roolin vuoksi. En välttämättä ole aina samaa mieltä Wattsin (tai hänen käyttämiensä lähteiden) tai hänen kirjansa henkilöiden havaintotuloksista ja/tai malleista tekemistä johtopäätöksistä, mutta eipä minun tarvitsekaan. Minun tehtäväni oli välittää tarina ja sen ajatukset mahdollisimman luontevalle ja ymmärrettävälle suomenkielelle. Tässä suomennoksessa on enemmän tieteellistä sanastoa ja ns. vierasperäisiä sanoja enemmän kuin keskivertoromaanissa, mutta se kuuluu kirjan ja sen henkilöiden maailmaan.

Tieteisromaaniksi Sokeanäkö on kiinnostava sikälikin, että se on luullakseni yksi hyvin harvoista tieteisromaaneista, jossa esiintyy vampyyreja (joiden olemassaolo ja historia esitellään myös tieteelliseltä pohjalta). Ennen kaikkea yksi vampyyri, jolla sattuu olemaan suomalainen nimi. Ilmeisesti Watts halusi hahmolle nimen, joka olisi yhtä aikaa eksoottinen (englanninkieliselle lukijalle) että herättäisi, sikäli kuin lukija nimen alkuperää tunnistaa, mielikuvan jostakin hyvin vaaleaihoisesta. Niinpä hän (kuulemma) kysyi nimiehdotusta suomalaistuttavaltaan, joka keitti sen kokoon yhdistelemällä kahden oman kaverinsa nimet.

Tämä aiheutti minulle lievän mielikuvaongelman kirjaa kääntäessä. Satun nimittäin itsekin tuntemaan molemmat henkilöt, eikä kumpikaan kauhean hyvin vastaa sellaista mielikuvaa, jota Watts vampyyrille halusi. Mutta se haittasi korkeintaan minua (eikä minuakaan itse suomennostyön suhteen), ei niitä lukijoita jotka eivät tunne ko. tyyppejä.

Käännöksen deadline olisi ollut itse asiassa vasta ensi vuoden puolella, mutta omaksi dediksekseni olin jo pitkään ottanut tämän perjantain. Syynä on se, että halusin työn ehdottomasti pois käsistäni ja mielestäni ennen kuin lähdemme ensi yönä parin viikon reissulle Yhdysvaltoihin. Matkareitti kulkee bussikyydillä Washington DC:stä mutkitellen kohti ns. etelävaltioita, New Orleansia ja sitten Floridaa. Matkakertomusta on tarkoitus kirjoitella ja valokuvata blogiin sitä myöten kun nettiyhteydet hotelleissa antavat myöten. Don’t touch that dial.

Lomaa tarvitaankin, sillä Sokeanäkö on viime viikkoina syönyt jotakuinkin tehokkaasti kaiken valveillaoloajan. Tiedän tekeväni hyvää työtä silloin kun dedis painaa päälle, mutta monta kertaa sormien käydessä näppiksen pinnalla jo vaikkakuinkamonetta tuntia tulee kyllä mieleen, että olen oppinut luottamaan liikaakin viimetinka-flow’n varaan.

Loman aikana on tarkoitus kyllä hieman pohjustaa seuraavaa työrupeamaa, omaa romaania numero kuusi, jonka kirjoittaminen pitäisi saada tapahtumaan loppuvuoden aikana. Bussissa (ja lentokoneissa) istuessa on ehkä aikaa lukea vähän lähdemateriaalia, miettiä ikkunasta ulos tuijottaessa ja kirjata muistiin siinä tuijotellessa mieleen tulleita ideoita. Kirjallisuus syntyy niinä hetkinä, jolloin kirjailija ei näytä tekevän työtä. Silloin kylvetään, lannoitetaan ja kasvatetaan. Tekstin näpyttely paperille on (melkein) pelkkä sadonkorjuuvaihe, kiivas ja työteliäs kyllä, mutta pitkällisen työnteon tulosta.

*

Ja, toki, juuri nyt: Onnea, EU!

Nobelin rauhanalkinto on totisesti ansaittu. Horjahtelevasta taloudesta, nitisevästä byrokratiasta ja keskinäisistä epäluuloista huolimatta Euroopan Unioni on ollut kiistaton, mieletön menestys nimenomaan rauhanprojektina. Se on saanut monta entistä verivihollista istumaan samaan pöytään kaikessa rauhassa, kohteliaasti ja kavereina: Ranska ja Englanti ehtivät pitää keskenään veristä vihaa melkein tuhat vuotta, Puola saksalaisen kielialueen kanssa miltei yhtä kauan, Ranska ja Saksa siitä lähtien kun Saksa syntyi 1800-luvulla. Silti olemme jo yli kuusikymmentä vuotta saaneet nauttia pisimmästä ja vakaimmasta rauhasta, joka tällä alueella on kirjoitetun historian aikana vallinnut.

Tässäkin suhteessa demokratia ja naapurien(kin) kunnioittaminen ovat osoittautuneet kaikkein tehokkaimmaksi valtiomuodoksi.

Kunniavieraspari kiittää!

·

Maailmanhistorian ensimmäinen Turconen osoittautui erinomaisen onnistuneeksi tilaisuudeksi. Turun Pääkirjaston Studio oli jotakuinkin tasan oikeankokoinen tila yleisölle, jonka pääluku oli muistaakseni jonkun laskeman mukaan kuutisenkymmentä.

Itse jouduin – tai pikemminkin pääsin – lauteille melkein heti alkuun, kirjaston e-kirjalainaustoiminnan esittelyn jälkeen. Etukäteen en ollut tullut oikeastaan edes ajatelleeksi, että esitykseni kulkisi ohjelmassa nimellä kunniavieraspuhe. Tajuaminen tapahtui jotakuinkin vuorokautta aikaisemmin, jolloin oli enää liian myöhäistä alkaa kaavailla muuta kuin sitä, mitä olin ajatellutkin esittää: lausua katkelmia omista teksteistäni ja laulahtaa pari laulua baritonikitaralla ja efektipedaaleilla säestäen.

En ole niin kokenut esiintyjä ettenkö jännittäisi aika tavalla lavalle nousemista, etenkin kun kyse on tilanteesta, jossa esiinnyn yksin ja jossa esitän jotakin tavalla, mitä iso osa yleisöstä ei ole välttämättä osannut odottaa kuulevansa. Tämä esitys oli – hieman erilaisena – kokeiltu kertaalleen Kiimankulman yössä, joten itse en ollut liikkeellä ihan kylmiltäni. Silti jännitti juuri sillä hyvällä tavalla, joka saa huolehtimaan hyvissä ajoin etukäteen, että efektilaitteiden säädöt ovat kohdallaan ja kitara vireessä.

(Suuren osan aikaa en tosin soittanut mitään melodista tai harmonista, joten vireellä oli oikeastaan oleellista väliä niissä kahdessa laulussa, jotka settiin kuuluivat.)

Sisätiloissa ei tullut kiimankulmamaisia ongelmia plarikansion sivujen yllättävistä kääntymisistä tai muustakaan, joten puolituntinen esitys toimi paljon varmempana kuin ensi kerralla. Siinä vaiheessa kun laitoin kitaran nojalleen nurkkaan ja istahdin nojatuoliin Shimon haastateltavaksi olo olikin huomattavan helpottunut. Hyvät haastattelukysymykset ja niiden sisältämät ajatukset rentouttivat entisestään. Voiton puolella oltiin. Lopun tapahtumaan saatoinkin istuskella kaikessa rauhassa kuuntelemassa paneelikeskusteluja, joita käytiin Finnconeja paljon rennommassa asetelmassa: muutama nojatuoli puoliringissä ja vähemmän mikrofoneja kuin puhujia: näin (itsenikin kohdalla tunnistama) taipumus hauskoihin välihuomautuksiin ja päälle puhumiseen väheni, ja keskustelu polveili luontevana ja hyvähenkisenä.

Perjantain etkobileet ja lauantain illanvietto pitäytyivät päätapahtuman leppoisassa hengessä ja kunniavieras puolisoineen viihtyi sielläkin, vaikkei puoliso varsinaisesti sf-fandomiin kuulukaan (muuta kuin miehensä kirjojen ateljeekriitikkona).

Suuri kiitos ja syvää kunnioitusta siis Terolle, Harrille, Harrille, Pasille, Shimolle ja kaikille muille Turcosta järjestämässä olleille! Näin hyvähenkinen tilaisuus tuskin jää yhteen kertaan, ainakaan mikäli yleisöltä tai kunniavieraalta kysytään.

Ai niin, nyt se on virallista: minä olen julkkis.

Kirjastossa hieman hämmennyin, kun kirjoihin omistuskirjoitusta hakeneiden lisäksi nimmaristani – ja nimenselvennyksestä – oli kiinnostunut myös viehättävien nuorten naisten seurue. Toinen seurue haki vastaavassa hengessä nimmaria Sammakon kirjakaupan signeeraustuokion aikana, ja vitsailin jälleen siitä, että nimmari ja selvennys varmaankin skannattaisiin ja kopioitaisiin johonkin lomakkeeseen. Ei suinkaan, selitti ryhmä kaksi: kyseessä oli jonkinlainen kilpailu tai tehtävä, jossa kilpaporukoiden kuului hankkia julkkiksen nimikirjoitus.

Lopuksi vielä linkki Shimon Turconen-raporttiin.

Kohta mennään Turcoseen

·

Pedaalilauta ja baritonikitara on pakattu Turun reissua varten.

Kunniavieraspuheeni Turconen-tapahtumassa alkaa huomenna lauantaina kello 11:10 ja siitä tulee luultavasti (ainakin) suomalaisten conien ensimmäinen kunniavieraspuhe, jossa käytetään efektipedaaleja. Ja soitinta. Ja jossa, hieman, myös lauletaan.

Koska kyseessä on spekulatiiviseen fiktioon liittyvä tapahtuma, pedaalilaudan efektiketjua piti muuttaa Kiimankulman yössä kuunnellusta yhden efektin osalta: tokihan settiin piti saada laatikko, jonka kannessa lukee sana phaser.

Minusta riippumatta tulossa näyttäisi olevan hyvä tapahtuma. Conien paneelikeskustelut ovat yleensä paljon kiinnostavampia kuin vaikkapa kirjamessutilaisuudet, ja conin illanvietoissa (etkot tänään Cosmic Comic Caféssa, varsinainen illanvietto huomenna Teerenpelissä) keskustelu jatkuu fiksuna ja kiinnostavana.

Set the phaser on enjoy.