Muutama viikko sitten kerroin New Scientistin artikkelista, jonka mukaan kirjoitustaito on saattanut alkaa kehittyä jopa nelisenkymmentätuhatta vuotta sitten.
Saman lehden tuore numero puolestaan kertoo vielä parikymmentätuhatta vuotta vanhemmasta löydöstä: Etelä-Afrikan Diepkloofin kaivauspaikalta on löydetty jopa kuudenkymmenentuhannen vuoden ikäisiä strutsinmunankuorenkappaleita, joiden merkinnät voidaan tulkita symbolisiksi – ei varsinaisiksi kirjaimiksi tai kuvamerkeiksi, vaan esimerkiksi omistajan merkeiksi. Eteläisen Afrikan metsästäjä-keräilijät ovat merkinneet omistamiaan strutsinmunankuoriastioita samantapaisilla merkinnöillä nykypäiviin saakka.
Symbolinen ajattelu, jota on pidetty modernin ihmisen merkkinä, näyttää vanhenneen taas parikymmentätuhatta vuotta.
Ai niin, samaisessa lehdessä kerrottiin taannoin, että merenpohjan sedimenttikerroksissa elävien bakteerien välille saattaa muodostua eräänlaisia nanojohtimia, jolloin bakteerimassasta syntyy jonninmoinen ”superorganismi”. Jutun kirjoittaja viittaili Avatar-elokuvaan (jonka näin pari viikkoa sitten ja joka ei totisesti olisikaan oscareita ansainnut), mutta minulle itselleni tuli pikemminkin mieleen viime kesänä lukemani Frank Schätzingin Pedot.
Ihan sivuhuomio, joka kuulostaa kyllä pahasti saivartelulta, mutta ei ole tarkoitettu sellaiseksi: hauskasti samat sanayhdistelmät voivat tarkoittaa eri tieteissä viitata ilmiöihin, joilla on kymmenien tuhansien vuosien aikaero. Enemmän aatehistoriaa kuin arkeologiaa tai antropologiaa lukeneena olisin itse ehdottanut modernin ihmisen merkiksi vaikkapa korostettua yksilöllisyyttä tai jotain valistuksen perinteeseen liittyvää.
Hyvä huomio, Liekkiö.
Itse olen viime vuosina lukenut sen verran jääkausiin liittyvää kirjallisuutta, että jotenkin luonnostaan ajattelen ”modenrin ihmisen” tarkoittavan silloisista useista ihmislajeista sitä, josta me kaikki kuutisen miljardia polveudumme: cro magnon -ihmisten jälkeläisiä, joilla on symbolista ajattelua joko jonkinlaisen geneettisen niksahduksen ansiosta tai sitten vain kulttuurillisen kehityksen vuoksi.
jPekka,
Huomasitko uudessa Tieteessä tapahtuu-lehdessä pitkän artikkelin musiikin mahdollisesta kehittymisestä. Kirjoittaja on Timo Leisiö ja jutun nimi on Musiikin yhdeksän evoluutiota.
Leisiö on Tampereen yliopiston musiikintutkimuksen proffa. Ja perustuu hänen pitämäänsä esitelmään tieteen päivillä viime vuonna.
Luin jutun enkä ole varma siitä kuinka hirmuisen spekulatiivinen se on, mutta jos et ole lukenut, niin voit itse tehdä johtopäätökset. Jutussa on kuvituksia mahdollisista soittimista mm. homo ergaterin ajalta. Sinänsä minusta on ollut aina selvää että ihminen, mikä tahansa homo, on ensin laulanut ja tanssinut ja sitten vasta puhunut.
Siis koska jo pikkulapset reagoivat lauluun ja rytmiin. Rytmistä taas on sanottu että kyllä pohjana on sydämen lyönnit.
Ripsa,
kiinnostava artikkeli, joo. Suora linkki: http://ojs.tsv.fi/index.php/tt/article/viewFile/2644/2423
Tosin en nyt tiedä, voidaanko atonaalista musiikkia pitää lainkaan samanveroisena virstanpylväänä kuin noita muita, ja jos pidetäänkin, kunnia sen kehittämisestä kuulunee kyllä aivan muualle kuin eurooppalaiselle taidemusiikille. Luullakseni atonaalista musiikkia, muodossa tai toisessa, on tehty vähintään yhtä kauan kuin tonaalista.