Kategoria: ”Denut”

Ja mulla on paperiakin siitä

·

Käväisin eilen hakemassa Rosebudin uudesta Kluuvin myymälästä samaisen firman kustantamon julkaiseman suomennokseni Adrian Tchaikovskyn vinkeästä fantasiaromaanista Lukinvalo (alkuteokseltaan Spiderlight). Tämä kirja on, tavallaan, eräänlainen virstanpylväs suomentajanurallani. Se on ensimmäinen käännökseni, jonka kanteen suomentajan nimi on painettu.

Jotkut kustantajat ovat ulkomailla ja viime vuosina Suomessakin ottaneet tämän normaalikäytännökseen. On joitakin kääntäjiä – nimiä kyllä tulee mieleen luultavasti sinullekin – joiden nimi kirjan kannessa on laadun tae, myyntivaltti. En luultavasti kuulu tähän pieneen mutta arvostamaani kategoriaan – vaikka toki pyrin tekemään niin ladukasta jälkeä kuin suinkin pystyn – mutta silti. On se hytkäyttävää.

Tämä on ollut muutenkin hyvän mielen hanke. Luin ensimmäisen Tchaikovskyni vajaat puolitoista vuotta sitten arvostamani tiedelehti New Scientistin sf-palstan innoittamana. Shroud oli sen verran vaikuttava teos, että viestittelin tutulle kustantajalle suosittelun ja ilmaisin kiinnostukseni. En saanut edes sähköpostikuittausta. Kun viime kesänä sitten julkistettiin tämän kesän Finnconin kunniavieraat, lähetin uuden viestin, että Tchaikovsky olisi nyt niin kuin aika ajankohtainen. En saanut edes sähköpostikuittausta. Joulun alla tapasin Rosebudin pomon Hannu Paloviidan* eräissä bileissä, ja hän sitten totesi, että olikin pitänyt ottaa yhteyttä käännösprojektin tiimoilta…

Koska aikaa alkoi olla vähän, käännettävän kirjan valinnassa jouduttiin ottamaan huomioon kaksi oleellista kriteeriä: Sen piti olla lyhyt, ja mielellään ei myöskään osa mitään sarjaa. Tchaikovsky on aivan käsittämättömän tuottelias kirjailija, ja tekee paljon kirjasarjoja (kuten Children of Time ja The Tyrant Philosophers), joiden osat tuppaavat olemaan yli kuusisataasivuisia. Onneksi bibliografiasta löytyi myös tämä alle kolmesataa sivua laaja yksittäisteos. Ensimmäinen Tchaikovsky-teos on siis herran fantasiatuotantoa eikä tieteiskirjallisuutta, kuten ensimmäiset innostuksenkohteeni. Mutta mikäpä siinä, kun kyseessä on erinomainen ja monitasoinen teos. Alun vähän tolkienmaisesta ”hyvisten retkikunta pahaa lordia vastaan” -asetelmasta päädytään varsin nopeasti paljon kiinnostavampiin kuvioihin.

Hyvää mieltä on tuonut myös paluu suomennoshommiin. En viisivuotisen kirjailija-apuraha-aikani kuluessa mitenkään kieltäytynyt tekemästä käännöksiä, mutta niitä ei vain tarjottu. Toki tämä tarkoitti sitä että minulla oli enemmän aikaa kirjoittaa ja muokata Denuja, mutta olen kyllä huomannut että käännösten tekeminen oman tekstin välissä tekee hyvää sekä mielentilalle että tekstintuottokyvylle. Nyt oman romaanin tuhertaminen tuntui väliin perin kivireenvetohenkiseltä touhulta, mutta kyllähän se sitten tuli kirjoitettua valmiiksi. (Denut saadaan toivon mukaan julkaistua ensi vuoden Finnconissa, jos kaikki käy hyvin ja kustantaja on sitä mieltä, että kirja on julkaisun ja kustannustoimittamisen väärti.)

Tämän käännöstyön parissa oli pitkästä aikaa tunne, että minulla on, itse asiassa, ihan julmetun kiva duuni. Sen verran mukava, että se melkein korvaa pienituloisuuden ja taloudellisen epävarmuuden. No, melkein.

Ja kivoja duuneja tarjottiin sitten, yllättäen ja eri kustantajalta, heti perään lisää. Kuunvaihteessa on minun ensimmäisen Holly Black -suomennokseni Rohkeuden (Valiant) deadline. Ja sen jälkeen kolmas mainio romaanisuomennoshanke, sekin taas vähän erilaista spekulatiivista fiktiota.

Niinmuuten: Adrian Tchaikovsky on tavattavissa Rosebudin Postitalon myymälässä (Postikatu 2, Helsinki) 9. heinäkuuta kello 17, päivää ennen Finnconin alkua. Paikalla toki minäkin.

___

* Tunnemme Hannun kanssa jo 1980-luvun alun ainejärjestökuvioista, ja sittemmin myös monista työjutuista. Käännösurani alkoi 1990-luvun loppupuolella silloin vielä itsenäisessä Like-kustantamossa (jota Hannu toimitusjohti) ja olin muutaman vuoden firmassa päivätöissäkin graafikkona ja kustannustoimittajana.

Käännännäinen ja muuta luovistelua

·

Työasioiden suhteen takana on muutaman kuukauden verran hermostunutta odottelua ja sen jälkeen tiivis käännösrupeama, jonka jälkeen on vuorossa vähintäänkin yhtä tiivis oman kirjan editointirupeama ennen uutta tiivistä käännösrupeamaa. No, oikeastaan kahta.

Kesti hyvän matkaa vuodenvaihteen yli ennen kuin saatiin sopimukset kuntoon siitä, että pääsin kääntämään ensi kesän Finncon-kunniavieraan Adrian Tchaikovskyn ensimmäistä suomennettavaa romaania. Olin jo viime vuoden alkupuolella lukenut häneltä tuoreen tieteisromaanin Shroud ja ehdotin sen suomentamista eräälle toiselle kustantajalle, vielä uudelleen sen jälkeen kun tieto kunniavieraudesta oli julkistettu. Kustantamo, jonka kanssa olen tehnyt aikaisemmin yhteistyötä, ei edes vastannut sähköposteihin kummallakaan kerralla. Loppuvuodesta sitten satuin tapaamaan muissa yhteyksissä kustannustoimintaan(kin) palanneen vanhan kaverin, Rosebudin Hannu Paloviidan, ja kävi ilmi että hän olikin aikonut ottaa minuun yhteyttä Tchaikovsky-suomennosasioissa. Osittain kiiresyistä herran laajasta, runsassarjaisesta ja -sivuisesta scifi- ja fantasiaromaanituotannosta valikoitui työstettäväksi yksi harvoja alle 300-sivuisia romaaneja, nimeltään Spiderlight tai, kuten suomennoksen nimi nyt kuuluu, Lukinvalo.

Lukinvalon ensimmäisen luvun nimestä voi aavistella, että tässä lähdetään hieman tolkienmaisista asetelmista, mutta niissä ei totisesti pysytä. Asetelma särkyy matkan (kirjaimellisesti!) varrella erinäisiä kertoja, ja lopulta… no, lukekaa itse.

Pitkän, turhauttavan ja välillä ahdistavankin oman tekstin kimpussa päkeltämisen jälkeen oli suorastaan riemastuttavaa päästä taas käännöksen kimppuun, etenkin kun tykkäsin tästä kirjasta hyvinkin paljon. Tiukasta aikataulusta huolimatta työ valmistui ajallaan. Tokihan siinä on vielä korjailtavaa, muokattavaa ja editoitavaa, kun toimittaja käy tekstiä läpi tiukalla katseellaan, mutta niin kuuluu ollakin.

Kommentteja odotellessa olen palannut oman romaanikäsikirjoitukseni pariin. Kyllä tuosta tekstistä kirja tulee, mutta kiireellä sitä ei kannata tehdä. Näillä näkymin Denut tullaan julkaisemaan ensi vuoden kesällä, ehkäpä Finnconissa. Työstettävää siis piisaa.

Jahka saan tämän romaanin kakkosversion kustantamon nähtäväksi, edessä on uusi käännösrupeama, kiireprojekti sekin. Ja sen jälkeen on sovittuna kolmas suomennoshanke. Nämä ovat hyvin, hyvin iloisia asioita, sillä viisivuotinen apurahakausi päättyi vuodenvaihteessa, ja palkkiotuloille on siksi(kin) kova tarve. Minulta ei ole tullut muutamaan vuoteen omia teoksia eikä käännöksiä, ja jälkimmäisten suhteen ehdin jo pahoin pelätä, että kustantajat ovat kokonaan unohtaneet minun olemassaoloni. Viime vuoden puolella viestittelin parille kustantajataholle tyyliin ”hei, minä täällä”, mutta ne viestit eivät ole ainakaan vielä poikineet hankkeita. Onneksi nämä kolme hanketta putkahtivat sitten enemmän tai vähemmän, köh, pyytämättä ja yllätyksenä.

Musiikkiakin on tekeillä, on toki ollut jo hyvän tovin. Itsekseen lauluja kirjoitellessa, äänitellessä ja nikkaroidessa on kovin vaikeaa sanoa itselleen: ”No niin, nyt nämä ovat valmiit. Ei enää muutoksia.” Nikkaroiminen jatkuu, jatkuu, jatkuu… Olin aika pitkälti sitä mieltä, että minulla on kymmenkunta laulua valmiina niin, että tarvitaan vain pientä miksausten viilailua että niistä saadaan kohtuullisen hyvä albumikokonaisuus. Tulin sitten erääseen niistä lisänneeksi miksaukseen toisen, aikaisemmin hyllyttämäni bassoraidan, jonka olin tehnyt eri soittimella. Tuplabassosoundi kuulosti sen verran makealta, että rupesin tuplaamaan bassoja niihinkin biiseihin, joissa ennestään oli vain yksi basso… no, katsotaan miten käy ja miten kauan vielä kestää, ennen kuin suostun uskomaan, ettei noita teoksia saa enää parannettua. Toivottavasti pian.

Uuden vuoden luona

· 3 kommenttia ·

Blogi on ollut parisen vuotta perin hiljainen. On tuntunut ettei ole juurikaan kirjoitettavaa. Sitä paitsi on ollut stressiä siitä että pitäisi kirjoittaa Seuraavaa Romaania. No, Seuraavan Romaanin käsikirjoituksen ensimmäinen muille näytettävissä ollut versio on nyttemmin käynyt sekä ateljeekriitikoilla että kustantamossa. Seuraavan version olen luvannut kustantajalle huhtikuun lopussa. Muitakin duuneja on tiedossa, joten alkuvuodesta on tulossa kiireinen – toivon mukaan, sillä viisivuotinen apurahakausi päättyi eilen.

Tarkoitus on saada myös albumillinen lauluja julkaistua alkuvuodesta. Minulla on nyt kymmenen kappaletta sen verran kasassa, että ainakaan oman arvioni mukaan ne tarvitsevat vain pientä miksauksellista viilailua ollakseen julkistus- ja julkaisukelpoisia.

Lisäksi pitäisi selvittää nettisivustoni ongelmat. Entinen Nebula on ehtinyt (toistamiseen) vaihtaa omistajaa, ja yrittäessäni taannoin päivittää käännösbibliografiaani huomasin, että ftp:llä siirretyt tiedostot eivät selvästikään mene sellaiseen paikkaan mistä ne näkyisivät maailmalle. Jahka pyhistä päästään, pitää ottaa yhteyttä ja selvitellä ongelmaa.

Olisin mielelläni laittanut tähän kuvan tuossa parinsadan metrin päässä sijaitsevasta kerrassaan komeasta valotaideteoksesta, joka vihittiin käyttöönsä keväällä. Mutta kuvan lisääminen blogiinkaan ei onnistunut, joten voin vain linkata HAMin sivulle, jossa esitellään Olafur Eliassonin Pitkän päivänvalon paviljonki. Se on näkemisen arvoinen (myös) livenä, etenkin pimeällä, valaistuna. Valoteoksen keskelle voi astella ihmettelemään, mutta kannattaa olla varovainen, sillä rantakalliot saattavat olla liukkaita.

Olkoon alkava vuosi vähemmän ahdistava kuin edelliset, ja olkoon toivoa ja iloa! Pitäkää huolta toisistanne!