Kategoria: suomentaminen

Kirjamessuperjantai

·

Jo perinteiseen tapaan vietän skitsofreenisia kirjamessuja: olen milloin suomentaja, milloin kirjailija. Useinmiten olen onnistunut jakamaan tehtävät eri päiville. Tänään olin kääntäjä.

Takauma-lavalla kuuntelin epäinhimillisen aikaisena aamupäivänä kolmekin perättäistä käännösaiheista paneelia. Viimeisessä (jossa panelistien mikrofoninkäyttövaikeudet aiheuttivat sen että kommentteja oli vaikeaa kuulla edes eturiveihin) tosin lipsuin roolistani ja suunnittelin Karstaa sekä kielelliseltä kannalta että konkreettisemmalla tasolla. Kirjan on määrä tapahtua suurehkossa, alkuaan sotilaskäyttöön suunnitellussa avaruusaluksessa parinsadan vuoden päässä. Aluksen suunnittelussa ja laitteistossa on käytetty osittain tekniikkaa, joka ei ole peräisin Maasta – tosin tekniikka on osin vanhentunutta ja osin purettu pois tai tehty toimintakelvottomaksi (syistä, jotka ovat kirjan tarinan tilanteessa ymmärrettäviä, vaikkakin kirjan henkilöiden kannalta perin turhauttavia). Olen pohdiskellut jo hyvän tovin aluksen rakenteellisia perusratkaisuja, ja nyt arvelen keksineeni sille järkevän yleisrakenteen.

Iltapäivä kuluikin sitten työnteossa, kun istuin Suomen Kääntäjien ja Tulkkien liiton osastolla tekemässä työtäni julkisesti. Minähän sain Cathyn avaimen käännöksen loppuun viime viikolla ja olen nyt Kotistudion paluun kirjoittamis- ja Karstan suunnitteluvaiheessa, joten etuilin vähän ja aloittelin jo nyt Jonathan Tropperin How to Talk to a Widowerin käännöstä. Kun siihen tosissani rupean keväällä, minulla on jo valmiiksi vähän alkua raakakäännettynä, mikä luultavasti nopeuttaa homman vauhtiinpääsyä.

Olen harjoittanut tätä live-kääntämistä jo noin viisillä kirjamessuilla (ja parissa muussakin paikassa) ja homma menee oikeastaan vanhalla rutiinilla. Olen aina saanut yllättävänkin paljon töitä tehtyä siitä huolimatta, että tietokoneeseen kiinnitetyn toisen näytön ääressä on yleisöä katselemassa rinnan alkutekstiä ja käännökseni syntymistä. Heiltä tulee yleensä vallan hyviä kysymyksiä ja pahimmat kirjoitusvirheeni tulevat nekin toisinaan korjattua jo alkuunsa.

Illankorvalla kiirehdin vielä Tennispalatsin taidemuseoon Samrat-yhtyeen keikalle, jonka samalla videoin – ensimmäisellä digivideokameralla, jota olen koskaan pidellyt kädessäni. Pikavilkaisten jälki oli hämärän valaistuksen ja kaikuisen akustiikan (sekä kokemattoman kuvaajan) huomioon ottaen ihan kelvokasta, ensi viikolla on aikaa katsoa mitä kuvamateriaalista saa aikaiseksi pienellä äänenparantelulla. Tavallaan tämä on myös taustatyötä Kotistudion paluuta varten: halvatkin videokamerat alkavat olla nykyään vallan käyttökelpoisia musiikintallennusvälineitä. Äänen kaupanpäälle tulee vielä se kuvakin.

Huomenna sitten takaisin Pasilaan kello kolmeksi sf-seurojen osastolle kaffeklatschiin. Scifi-, manga- ja animeväki sekä Louhi-lava on erotettu muusta kirjamessukansasta käytävän toisella puolella olevaan halliin. Mutta sehän tietää vain sitä että taustahäly on paljon vähäisempää. Nähdään siellä!

Cathy lähti Hämeenlinnaan

·

Viime keväänä suomeksi julkaistu Sean Stewartin, Jordan Weissmanin ja Cathy Briggsin nuortenromaani Cathyn kirja saa jatkoa. Olen työstänyt Cathy’s Keyn käännöstä syyskuun alusta lähtien. Nyt se on lähtenyt sähköpostiliitteenä Kariston kustannustoimittajien tutkailtavaksi. Saan sen jonkin ajan kuluttua takaisin monilla korjausmerkinnöillä koristettuna. Niin pitääkin: omalle tekstilleen on aina sokea, toinen huomaa paremmin, missä olisi höyläämisen ja hiomisen varaa.

Sean Stewartin muiden romaanien (Kehä, Matkijalintu) tavoin Cathyn avain (oletan, että tuohon nimeen suomennoksessa päädytään) oli mukavaa käännettävää. Siinä(kin) mielessä oli ilahduttavaa saada vahvistus kirjan lopun antamalle aavistukselle, ettei Cathyn tarinasta ole vielä kerrottu ihan kaikkea. Sähköpostitellessani Seanille muussa käännökseen liittyvässä asiassa tulin kysyneeksi, mahtaako jatkoa olla tiedossa. Kyllä, hän kertoi – itse asiassa hän oli juuri lähettänyt viimeiset vedostarkistukset kustantajalle.

Kustantajalle Cathyn avain on edeltäjänsä tavoin melkoinen satsaus. Kirjan kaikki sivut on painettu kahdella värillä: kaikki sivunlaidat ovat täynnä taiteilija-Cathyn piirustuksia, raapustuksia ja kommentteja omaan tekstiinsä. Lisäksi etukannen sisäpuolella on muovitasku täynnä kaikenlaista kirjan tarinaan liittyvää materiaalia: kirjeitä, esitteitä ja muita ”todisteita”, joista osa antaa vihjeitä kirjaan liittyvillä nettisivuilla liikkumiseen.  Niitä ei käännetä, mutta ne on painettava ja julkaistava kirjan mukana. Kallista. Ilahduttavaa, että kustantaja uskaltaa satsata.

(Vihjeet eivät ole välttämättä helppoja: yhden jouduin tarkistamaan Seanilta, kun pelkäsin että vinkki on annettu kirjan käännettävissä teksteissä, jolloin olisin asiaa tajuamatta saattanut sotkea sen kokonaan. Niin ei kuitenkaan ollut ja ratkaisu oli lähempänä kun kuvittelinkaan – tai ehkä minä en vain ole kovin hyvä sellaisia vinkkejä tajuamaan?)

Nyt on vuorossa lyhyt käännöshomma – novellin ja reseptin yhdistelmä – sitten Kotistudion paluun työstäminen kustannustoimittajalle ja kuvittaja-Kivelle lähettämiskelpoiseksi. Sen jälkeen neljännen oman romaanin, Karstan, lopullinen suunnittelu- ja kirjoitusurakka. Niin, ja vaalikampanjan viimeinen viikko.

(Piti tuon verran leikkiä uudella skannerilla: ilmaiseksi saatu, SCSI-aikakaudella 1990-luvulla valmistettu edeltäjä alkoi olla jo aika oikullinen, joten tilaisuuden, tarpeen ja Kirjailijaliiton apurahan tullen päätin investoida uudempaan, pienikokoisempaan ja helppokäyttöisempään kuvanlukijaan. Mukana tullut ocr-ohjelmakin tuntuu pelaavan niin kuin pitää.)

Mukkula -> Messilä

·

Nyt se on sitten virallista – tai ainakin julkista. Lahden kansainvälinen kirjailijakokous järjestetään vuonna 2009 perinteisen Mukkulan sijaan Messilässä, naapurikunnan puolella. Järjestelyissä mukana olevan Eino Leinon seuran johtokunnan jäsenenä olen tiennyt suunnitelmasta jo keväästä lähtien, mutta ratkaisu oli tietenkin mahdollista julkistaa vasta kun asianmukaiset sopimukset on tehty.

Omakohtaista Mukkula-kokemusta minulla ei ole kuin viime vuoden kokouksesta, jossa tapahtuman henkeen oleellisesti kuuluvaa kansainvälistä kaveeraamista häiritsi se, että ulkomaalaiset kirjailijat oli jouduttu tilanpuutteen vuoksi majoittamaan bussikuljetuksen päähän. Messilässä tätä ongelmaa ei pitäisi tulla, vaan homma pystytään hoitamaan niin kuin ennenvanhaan.

Silti – vajavaisenkin tapahtuman perusteella voin täydestä sydämestä suositella kirjailija- ja kääntäjätovereille mukaantuloa. Hieno reissu viime vuonna, taatusti hieno ja kannattava reissu ensikin vuonna.

*

Toinen erittäin suositeltava tapahtuma: Etran Finatawan ja Joel Sebunjon Etnosoi-konsertti Helsingin kulttuuriareena Gloriassa 8. marrakuuta. Etran Finatawa soittaa sellaista vähän monta kertaa kehumaani Tinariweniä perinteisempää, mutta silti sähkökitaralla höystettyä tuaregimusiikkia, joten keikka on ehdottoman pakollista kuultavaa kaikille juurimusiikin ja John Lee Hooker -henkisen bluesin ystäville.

Jos kirjailija näkee muita kauemmas, se johtuu siitä että hän seisoo kustannustoimittajan harteilla.

·

Vietin lauantaita Tampereella, missä Suomen Kirjailijaliitolla oli syyskokouksensa. Itselläni oli lafkasta melkoisen riitaisa käsitys ennen omaa liittymistäni, mutta ainakaan toistaiseksi kokoukset eivät ole osoittautuneet käsityksen veroiseksi. (Olen kyllä sittemminkin kuullut juttuja…) Uusi puheenjohtaja valittiin yksimielisesti (onnea Tuula-Liina Varikselle!), äänestyksetkin sujuivat asiallisessa hengessä ja suuremmitta kiistoitta.

Suhteellisen rutiininomaisten kevät- ja syyskokousten miellyttävintä antia ovat kuitenkin keskustelut tuttujen ja vasta tutustuttujen kirjailijatovereiden kanssa. Kuunnellessani muutamien ongelmia ja päänseinäänhakkaamista laiskojen ja/tai täysin kyvyttömien kustannustoimittajiensa kanssa täytyy kiittää kyllä kaikkia mahdollisia jumaluuksia siitä, että minulla on koko (lyhyen) kirjailija- ja vähän pidemmän kääntäjäuranikin aikana ollut aivan mielettömän hyvä kustannustoimittajaonni. Etenkin Alshainia työstäneellä Stellalla ja Neduja toimittaneella Petellä oli samaan aikaan sekä hienotunteisuutta että hommassa tarvittavaa suoruutta sanoa tyylikkäästi, mikä heistä ei toimi. Molemmat jaksoivat paneutua tekstiin ja etsiä siitä tasoja ja tunnelmia. Palaute oli asiallista ja silkkaa asiaa.

Ei kai sitten mikään ihme, että minä suhtaudun niin näreästi taiteidenkin piirissä eläteltyyn huippuyksilöiden ihannointiin. Yhden ihmisen nimissä oleva mestariteos on yleensä monen ihmisen ahkeran työpanoksen summa. Ja sama pätee muihinkin kirjoihin. Ja muihin taiteenlajeihin.

Aikatauluasioita

· 4 kommenttia ·

Minulla on ensi viikon perjantaina Cathy’s Keyn käännöksen deadline ja sitä ennen vielä paljon tekemistä, joten en pääse toistaiseksi vaalikentille liikkumaan ja käymään pyydyksiin niin paljon kuin olisi ehkä aiheellista. Alla kuitenkin muutamia paikkoja ja aikoja, joissa minut voi bongata ja tulla juttelemaan:

• Sunnuntai 12. lokakuuta klo 11-14: Kirjakirppis Tapanilan työväentalolla
Osoite: Sompiontie 4, 00730 Helsinki, aivan Tapanilan rautatieaseman ja Dogtori-ravintolan vieressä.

• Lauantaina 18. lokakuuta kello 11-14: Koillis-Helsingin Vihreiden 12-vuotissyntymäpäivät Malmin nuorisotalolla. Osoite: Malmin raitti 3.

• Sunnuntaina 19. lokakuuta kello 10-15: Malmin markkinat Malmin raitilla

• Perjantaina 24. lokakuuta kello 14-18: Live-käännöstä Helsingin kirjamessuilla, Suomen Kääntäjien ja tulkkien liiton osastolla 6n47

• Lauantaina 25. lokakuuta kello 15-15:30: Kaffeeklatsch-tapaaminen Helsingin kirjamessuilla Scifiseurojen osastolla 1b20.

Sopii tulla juttelemaan!