Viime aikoina on taas piisannut pitkiä työpäiviä, kun olen paukuttanut valmiiksi Ernest Clinen romaanin Ready Player One suomennosta. Eilen tekstitiedosto lopulta lähti kustantajalle. Nyt on vuorossa muutama päivä huilaamista ja flunssanjämien parantelua, sitten seuraavan käännösprojektin (Steph Swainstonin Uusi maailma) kimppuun.
Ready Player Onea (jonka suomenkielinen nimi on vielä mietintämyssyissä) on alkuteoksen arvosteluissa luonnehdittu muiden muassa termillä nerdgasm. Ei mikään ihme. Suuri osa 2040-luvulle sijoittuvan kirjan tarinaa tapahtuu eräänlaisen miljoonien (jos ei miljardien) käyttäjien nettipeli-virtuaalimaailman sisällä. Tämä virtuaaliympäristö on monille paljon miellyttävämpi päivittäinen ympäristö kuin ilmastonmuutoksen, laman, nälänhätien ja yleisen ankeuden täyteinen todellinen maailma. Etenkin, kun virtuaalimaailman kehittäneen firman omistaja sattui testamenttaamaan miljardiomaisuutensa sille käyttäjälle, joka ensimmäisenä ratkaisee tehtävien ja arvoitusten sarjan ja löytää virtuaalimaailmaan kätketyn ”pääsiäismunan”. Kyseinen herra sattui olemaan 80-luvun tietokone- ja konsolipelien sekä musiikin ylin ihailija, joten Ready Player Onen lukija pääsee myös tutustumaan moneen jo unohtumassa olleeseen peliin, bändiin ja peliautomaattiin.
Pelasin itsekin jonkin verran 80-luvun lopulla ja 90-luvulla: nykyään tuntuu, ettei aika riitä, kun pelit ovat niin realistisia, mutkikkaita ja monitasoisia, että niitä pitäisi ennen pelaamista oikeasti opetella pelaamaan. Tässä suomennoksessa on joka tapauksessa ollut syytä turvautua vähän kokeneempien harrastajien apuun, netin lisäksi. Clinen suosima musiikki ei ollut sekään ihan sitä mitä itse vuosikymmenellä kuuntelin, mutta koska kuuntelin myös radiota, useimmat kirjassa mainitut esittäjät ja hitit ovat melkoisen tuttuja. Ajatus tulevaisuuteen sijoittuvasta tieteisromaanista, jonka keskeisiä elementtejä on nostalgisointi, on muutenkin aika vinkeä. Olen joskus itsekin leikitellyt tulevaisuusidealla, jossa kovin kaivattaisiin nykyhetkeä, mutta minulla se on vielä jäänyt idean asteelle. Ei Cline sitä kaivoa silti tyhjentänyt: Ready Player Onessa on paljon muutakin kiinnostavaa, ja omassa kehitelmässäni kehittelynmahdollisuuksia.
Kääntäessäni pohdin moneen kertaan, miten monessa kohtaa perin visuaalinen romaani taipuisi elokuvaksi. Informaatiota, tapahtumia ja erilaisia kohtauksia on niin paljon, että oletin jutun vaativan oikeastaan aika pitkän (ja kalliin!) televisiosarjan tekemistä, että homma toimisi. Käsikirjoittajana tunnettu Cline on kuitenkin saanut myytyä tarinansa oikeudet nimenomaan elokuvattavaksi. Odotamme mielenkiinnolla, saadaanko homma toimimaan ja teattereihin. Ja millaista on katsella isolta kankaalta 3D-lasien läpi vaikkapa ”täydellistä Pac-Man -peliä”, tai Tempestiä.
