Kategoria: suomentaminen

Ehdokkaana

·

Vuoden 2012 Tähtivaeltaja-palkintoehdokkaat on julkistettu. En voi sanoa suoranaisesti yllättyneeni, että China Miévillen Toiset on mukana kisassa:

”Ihmeen tuntua tulviva dekkari, jossa rikosetsivä Tyador Borlú setvii kinkkistä murhamysteeriä kvanttilomittuneessa, mahdottomassa kaksoiskaupungissa.”

Sinänsä vinkeä ajatus Besźelin ja Ul Qoman kaksoiskaupungin tulkitsemisesta eräänlaiseksi kvanttilomittumisen makroskooppiseksi analogiaksi on tietysti täysin pätevä ja varsin kiinnostava tulkinta – ja hyvä syy ottaa kirja nimenomaan tieteiskirjalle myönnettävän palkinnon ehdokkaaksi.

Jälleen kerran muutkin ehdokkaat ovat todella kovan luokan teoksia – Suomessa julkaistaan nykyään todella laadukasta scifiä sekä suomalaisilta kirjailijoilta että käännöksinä – joten voittajaa on paha mennä veikkailemaan. Asia selviää joskus loppukeväästä.

Ei-me

· 3 kommenttia ·

Hesari arvioi Toiset näyttävästi kulttuuriosaston etusivulla. Mainiota.* Vesa Sisättö tulkitsee Miévillen Besźel/Ul Qoman kahtiajakoa samalla tavoin kuin minäkin niin usein: kerjäläiset, narkkarit, syrjäytyneet,…

Juttelin Toisista taannoin tuttavien kanssa ja mieleeni palautui odottamatta muistikuvia Lontoosta. Viimeisestä reissusta sinne päin taitaa olla jo yli kaksikymmentäviisi vuotta. Tykkäsin paikasta, mutta viimeisellä reissulla olimme lähdössä junamatkalle Skotlantiin ja tuli nähtyä Charing Crossin rautatiaseman ympäristön kaduilla nukkuvia kodittomia. Lontoon vapaamielisyys, rentous ja suvaitsevaisuus näytti toisen puolensa: välinpitämättömyyden ja – näkemätöntämisen.

Kyse ei ole Lontoossakaan pelkästään syrjäytyneistä. Brittiläinen luokkayhteiskunta osaa olla näkemättä kaikkea muutakin, joka ei liity omaan elin- ja tuttavapiiriin, vaikka tämä väärää murretta** murretta vääntävä toiseus asuisi naapurikorttelissa. Heidät on näkemätönnetty ainakin niin kauan, kuin heidän toimintansa ei häiritse meidän normaalia elämää. Brittiläisessä vasemmistopolitiikassa mukana toimineelle Miévillelle tämä on epäilemättä perin tuttu ja tutkiskelun arvoinen ilmiö.

Sama toistuu tietysti – ehkä vähemmän irvokkaassa  muodossa*** – myös Suomessa. Viimeistään kevään eduskuntavaalien jälkeen on tuntunut, että perussuomalainen vähemmistö ja me muut suomalaiset suhtaudumme toisiimme kuin vieraisiin kansakuntiin, joilla on toisenlaiset tavat, toisenlainen kieli, toisenlainen uskonto, toiset arvot. Tai vähäisemmällä, pinnallisemmalla tasolla: Tulin viikonloppuna linkittäneeksi Naamattuun Saku Tuomisen firmatyökulttuuria arvostelevan Kodin Kuvalehden kolumnin. Tuomisen teesit sopivat oikeastaan aika hyvin siihen miten minä teen työtäni, miten minun on mahdollista tehdä työtäni. Mutta kuten muutamakin linkkiini kommantoinut tuttava huomautti, meidän kummankaan ei pidä näkemätöntää, että meidän omakin elämämme pyörii perin vahvasti niiden varassa, joille emme itsekään soisi samanlaista työkulttuuria. Jos oikein kuluneen klišeen kautta asian ilmaisisi: Tuominen saisi luultavasti raivokohtauksen, jos hänen aamiaiscroissanttiensa leipoja noudattaisi hänen työkulttuuriteesejään.

___

* Suomennoksesta ei sanottu sanaakaan, taaskaan, mutta onhan tässä tottunut jo suhtautumaan kääntäjän työhön kuin basisti omaansa: jos siihen ei kiinnitetä huomiota, ei ole tullut mokattuakaan.
** Ei välttämättä edes väärää kieltä puhuva: murre erottelee englantilaisjuurisetkin toistensa lomissa eläviin erillisiin, kohtaamattomiin kansakuntiin.
*** <dramaattisella äänellä ukkospilvien säestämänä:> Ainakin toistaiseksi.

Nörtgasmi

· 2 kommenttia ·

Viime aikoina on taas piisannut pitkiä työpäiviä, kun olen paukuttanut valmiiksi Ernest Clinen romaanin Ready Player One suomennosta. Eilen tekstitiedosto lopulta lähti kustantajalle. Nyt on vuorossa muutama päivä huilaamista ja flunssanjämien parantelua, sitten seuraavan käännösprojektin (Steph Swainstonin Uusi maailma) kimppuun.

Ready Player Onea (jonka suomenkielinen nimi on vielä mietintämyssyissä) on alkuteoksen arvosteluissa luonnehdittu muiden muassa termillä nerdgasm. Ei mikään ihme. Suuri osa 2040-luvulle sijoittuvan kirjan tarinaa tapahtuu eräänlaisen miljoonien (jos ei miljardien) käyttäjien nettipeli-virtuaalimaailman sisällä. Tämä virtuaaliympäristö on monille paljon miellyttävämpi päivittäinen ympäristö kuin ilmastonmuutoksen, laman, nälänhätien ja yleisen ankeuden täyteinen todellinen maailma. Etenkin, kun virtuaalimaailman kehittäneen firman omistaja sattui testamenttaamaan miljardiomaisuutensa sille käyttäjälle, joka ensimmäisenä ratkaisee tehtävien ja arvoitusten sarjan ja löytää virtuaalimaailmaan kätketyn ”pääsiäismunan”. Kyseinen herra sattui olemaan 80-luvun tietokone- ja konsolipelien sekä musiikin ylin ihailija, joten Ready Player Onen lukija pääsee myös tutustumaan moneen jo unohtumassa olleeseen peliin, bändiin ja peliautomaattiin.

Pelasin itsekin jonkin verran 80-luvun lopulla ja 90-luvulla: nykyään tuntuu, ettei aika riitä, kun pelit ovat niin realistisia, mutkikkaita ja monitasoisia, että niitä pitäisi ennen pelaamista oikeasti opetella pelaamaan. Tässä suomennoksessa on joka tapauksessa ollut syytä turvautua vähän kokeneempien harrastajien apuun, netin lisäksi. Clinen suosima musiikki ei ollut sekään ihan sitä mitä itse vuosikymmenellä kuuntelin, mutta koska kuuntelin myös radiota, useimmat kirjassa mainitut esittäjät ja hitit ovat melkoisen tuttuja. Ajatus tulevaisuuteen sijoittuvasta tieteisromaanista, jonka keskeisiä elementtejä on nostalgisointi, on muutenkin aika vinkeä. Olen joskus itsekin leikitellyt  tulevaisuusidealla, jossa kovin kaivattaisiin nykyhetkeä, mutta minulla se on vielä jäänyt idean asteelle. Ei Cline sitä kaivoa silti tyhjentänyt: Ready Player Onessa on paljon muutakin kiinnostavaa, ja omassa kehitelmässäni kehittelynmahdollisuuksia.

Kääntäessäni pohdin moneen kertaan, miten monessa kohtaa perin visuaalinen romaani taipuisi elokuvaksi. Informaatiota, tapahtumia ja erilaisia kohtauksia on niin paljon, että oletin jutun vaativan oikeastaan aika pitkän (ja kalliin!) televisiosarjan tekemistä, että homma toimisi. Käsikirjoittajana tunnettu Cline on kuitenkin saanut myytyä tarinansa oikeudet nimenomaan elokuvattavaksi. Odotamme mielenkiinnolla, saadaanko homma toimimaan ja teattereihin. Ja millaista on katsella isolta kankaalta 3D-lasien läpi vaikkapa ”täydellistä Pac-Man -peliä”, tai Tempestiä.

Messumuistutus

·

Kertauksenomaisesti: Helsingin kirjamessut alkavat huomenna, jos joku ei ole huomannut. Jos joku haluaa nähdä siellä minut, kannattaa tulla joko

  • pääkaupunkiseudun scifi-seurojen messuosastolle (7P50) lauantaina kello 14–15, missä olen tavattavissa Meet your maker -henkisessä rennossa jutustelutilaisuudessa kertomassa kirjoistani, kirjoittamisestani ja kääntämisistäni.
  • Suomen kääntäjien ja tulkkien liiton osastolle (7t49) sunnuntaina kello 12–14, missä olen päivystäjänä vastailemassa kaikenlaiseen kääntämistä koskevaan. Osastolla myös suomentajia tekemässä työtään julkisesti.

Kirjamessuamista

·

Tänä vuonna en ole ihan joka päivä Helsingin kirjamessuilla. Mutta kyllä minut sieltä voi bongata. Ensinnäkin olen sunnuntaina (30.10.) kello 12–14 päivystämässä Suomen kääntäjien ja tulkkien liiton osastolla (7t49). Sinne voi tulla juttelemaan.

Olen myös mukana pääkaupunkiseudun scifi-seurojen messuosaston ohjelmassa, joka kokonaisuudessaan on seuraavanlainen:

Huimaa scifi- ja fantasiaohjelmaa Helsingin Kirjamessuilla!

TAPAA TEKIJÄ!
MEET YOUR MAKER

Helsingin Kirjamessut, Helsingin Messukeskus 27.10.–30.10.

Tule tapaamaan kirjailijoita ja sarjakuvaajia rennon jutustelun merkeissä pääkaupunkiseudun scifi-seurojen messuosastolle (7P50). Samalla voit hakea myös tekijöiden nimikirjoituksia!

Aikataulu:

LAUANTAI 29.10.

12.00 Juri Nummelin
– Kuule vinkeät salaisuudet Ami Hauhion Maan mies Marsissa -sarjakuvaklassikon uusintajulkaisun tiimoilta.

13.00 Vesa Sisättö & Jari Koponen
– Aivopeili – autonomian ajan tieteiskirjallisuutta -teos paljastaa suomalaisen spefin unohdetun historian.

14.00 J. Pekka Mäkelä
– Suositun scifi-kirjailijan ja -kääntäjän tuoreimpiin töihin lukeutuu China Miévillen Toiset-romaanin suomennos.

15.00 Anne Leinonen & Eija Lappalainen
– Tekijäparin Routasisarukset-romaani aloittaa Suomen oloissa harvinaisen kunnianhimoisen tieteissaagan.

16.00 Petri Hiltunen
– Puupää-hatulla palkitun sarjakuvataiteilijan upea Anabasis 1: Kyyroksen sotaretki -albumi räjäyttää tajunnan.

SUNNUNTAI 30.10.

12.00 Ninni Aalto
– Ihaillun sarjakuvabloggaajan tuotantoa on vihdoin saatavilla analogisessa muodossa, kiitos Sähköjänis-albumin.

13.00 Johanna Sinisalo
– Finlandia-palkitun kirjailijatähden uusin romaani, Enkelten verta, on hurja tutkielma hyytävästä lähitulevaisuudesta, jossa ihmisten kuviteltu valta-asema eläimiin paljastuu päinvastaiseksi.

14.00 Juha-Pekka Koskinen
– Historiallisista romaaneistaan tunnetun kirjailijan Paholaisen vasara -teos sukeltaa Vlad Draculan mielenmaisemiin.

16.00 Otto Sinisalo & Rami Rautkorpi
– Salakuvittajien Fasilitaattori – Maailmankaikkeuden vaarallisin mies on kansainväliset mitat täyttävää tieteissarjakuvaa.

Muista myös nämä lavaohjelmat:

SUNNUNTAI 30.10. LOUHI-LAVA:

15.00 Kuvastaja-palkinnon jako
Suomen Tolkien-seura jakaa Kuvastaja-palkinnon parhaalle vuonna 2010 ilmestyneelle kotimaiselle fantasiateokselle.

15.30 Maailmoja luomaan!
Yleisöllä on mahdollisuus osallistua oman fantasiamaailman luomiseen yhdessä ohjelman vetäjien kanssa. Ohjelma on suunnattu nuorille kirjoittamisen harrastajille.

Oikeudet muutoksista pidätetään ja suljetaan Saturnuksen uumeniin odottamaan sopivaa käyttöhetkeä.

 

Roolista toiseen

·

Kävin eilen viemässä Muurahaispuun käsikirjoituksen kustantamoon. Sama käsikirjoitusversio matkasi myös ateljeekriitikoitteni ihmeteltäväksi ja kommentoitavaksi.

Olen tietysti itse vähintäänkin jäävi arvioimaan omaa tekstiäni – muutenhan ateljeekriitikoita ja kustannustoimittajia ei tarvittaisi – mutta silti olen tällä hetkellä tekstiini kohtuullisen tyytyväinen. Minusta tämä pieni maagisrealistisia aineksia sisältävä arkinen tarina, jossa ”ei oikeastaan tapahdu paljon mitään” (kuten olen puolileikilläni muutaman kerran todennut), toimii ihan hyvin.

Ei silti etteikö siinä hiomista vielä olisi. Tarvitsen joka tapauksessa taukoa pystyäkseni lukemaan omaa tekstiä edes hieman uudella silmällä.

Eilinen päivä vaihtoi ammatillista rooliani muutenkin, sillä kävin samalla kantakaupunkireissulla allekirjoittamassa kaksi käännössopimusta. Nyt olen hyvin työllistetty ja jopa kiireinen suomentaja alkuvuoteen asti. Työllisyyden varmistunen sitä pidemmälle ajalle on perin harvinaista herkkua näissä hommissa.

Ovat Toiset meistä kirjoja

·

Aamu-uinnilta palatessa oli pitkästä aikaa syytä ajaa kotipysäkin ohi ja käydä hakemassa postikiskasta kirjapaketti.

China Miévillen Toisten painettu versio näyttää komealta, ja kansi ristiriitaisine värisävyineen tavoittaa hyvin kirjan henkeä. Kuten taisin todetakin, kääntämisen aikana aloin tykätä kirjasta koko ajan enemmän. Siinä yksi lisäetu tästä ammatista: tulee luettua kirjoja paljon syvemmältä kuopien kuin tavallisesti.

Nyt pitäisi sitten löytää uusia käännöstöitä syksyksi. Muurahaispuun kirjoittaminen etenee tällä hetkellä erinomaista vauhtia kohti loppulukuja, ja jotain pitää leipänsä eteen tehdä senkin jälkeen.

Pois näytöltä, pois mielestä (hetkeksi)

· 2 kommenttia ·

Viime yönä China Miévillen romaanisuomennos lähti kohti kustantajaa. Ainakin toivon niin – eilen nettiyhteys tökiskeli perin tomerasti ja lähettämisessä oli lievää pahempia ongelmia. Eikä Hämeenlinnan päästä ole vielä tullut vastaanottokuittausta…

Vanhan ns. viisauden mukaan kukaan ei lue kirjaa niin tarkkaan kuin sen kääntäjä – ei välttämättä edes alkuperäisteoksen kustannustoimittaja. Tästä on sattunut muutama konkreettinen todiste-esimerkki, kun olen kysellyt sähköpostitse kirjailijalta muutamista kummallisuuksista alkuteoksessa, ja ne ovat osoittautuneet moksiksi, jotka ovat jääneet näkemättä kaikilta, niin kirjailijalta, kustannustoimittajilta, kriitikoilta kuin alkuteoksen lukijoiltakin.

Kääntäessä tekstiä lukee toisella tavalla: aikanaan luin The City and The Cityn enkä ollut kovinkaan innoissani siihen sisältyvästä dekkarijuonesta. Muutaman puolitoista vuotta sitten kirjoittamani mielipiteen takana seison edelleenkin, mutta kääntämisen myötä aloin kyllä arvostaa silloista enemmän loppuratkaisua, etenkin eräiden asiaan sekaantuneiden henkilöiden motiivien kannalta. Miéville on monitasoinen, kielellisesti taitava kirjoittaja, enkä tässä vaiheessa voi kuin toivoa tekeväni hänen tekstilleen oikeutta. Vaikka Toiset – kuten kirjan elokuun loppupuolella ilmestyvän suomennoksen nimi kuuluu – ei tyylillisesti eikä aiheiltaankaan muistuta kovinkaan paljoa suosikkidekkaristiani Tony Hillermania, molempia yhdistää dekkaritarinan käyttäminen (ainakin osittain) aivan muunlaisen tarinan, aivan muunlaisen sanoman kehyksenä, ei niinkään kirjan keskeisenä sisältönä.

Vaikka olenkin suomentanut aikaisemmin scifiä (ja vähän fantasiahtavaakin kirjallisuutta), nykyaikaan (tosin keksittyyn Itä-Euroopan pikkuvaltioon, tai tarkkaan ottaen kahteen pikkuvaltioon) sijoittuvan Toisten kanssa jouduin tekemään ehkä enemmän sanastollista pähkäilyä kuin koskaan ennen. Osan ennen varsinaista käännöstyötä kehittelemistäni ilmaisuista jouduin muuttamaan puolimatkassa, kun syvempi paneutuminen sanojen käyttöön sai alkuperäisidean vaikuttamaan tavalla tai toisella kököhköltä. Tai mieleen tuli muuten vain parempi, luontevamman oloinen sana, joita sitten sijoittelin paikoilleen teksturin etsi/korvaalla. Kyselin toki ideoita sekä kollegoilta että naamattukavereilta, muutamilta muuten vain kohdalle sattuneilta tuttaviltakin. On muutama sana – muun muassa yksi paikannimi – joihin en ole vieläkään ihan tyytyväinen. Raatiin liittyy nyt kustannustoimittaja, ja ehkä minullekin putkahtaa jotakin uutta mieleen siihen mennessä kun hänen korjausehdotuksensa putkahtavat pöydälleni.

Muuten suomentaja-Mäkelä poistuu nyt muutamaksi kuukaudeksi takavasempaan ja kirjoituspöydän ääreen istahtaa kirjailija-Mäkelä (ja, etenkin heinäkuuun festivaaliputken aikaan, tietysti myös lomailija-Mäkelä). Katsotaan, mitä hän saa aikaiseksi ja mikä saa hänet hyppimään seinille joko ilosta tai turhautumisesta.