Amerikkalaistunut intialaissyntyinen laulaja Kiran Ahluwalia on minulle uusi tuttavuus, mutta häntä tällä videolla säestävä malilainen tuaregibändi Tinariwen on tietenkin vanha tuttu. Myös kappale on tuttu, alkuaan pakistanilaisen qawwali-legendan Nusrat Fateh Ali Khanin ohjelmistoon kuulunut ”Musst Musst”.

.

Tämäkään ei ole tuoretta Kate Bushia, uusi albumi on vielä perehdynnän alla. Alkaneen kahdennentoista kuun – ja edelleen jatkuvan pikkujoulukauden – kunniaksi soitetaan vuonna 1979 tallennettu tulkinta ”December Will Be Magic Againista”.

.

.

Kate Bushilta on ilmestynyt uusi albumi, mutta koska en ole vielä ehtinyt kuulemaan sitä, suosikkini on yhä The Dreaming vuodelta 1982. Piti tarjoamani tänä sunnuntaina kyseisen levyn (Australian kansanmurhasta ja etnisistä puhdistuksista kertova) nimibiisi, mutta sen video on kaikessa kasariudessaan niin hirveä, että turvaudun sen sijaan albumin aloituskappaleeseen nimeltä ”Sat in Your Lap”.

.

.

Moussa Diallo Trion hienon keikan jälkitunnelmissa hieman Mousse Diallo Quintetia viime kesältä. ”Koulekanissa” on vähän turhan paljon instrumenttisooloja minun makuuni, mutta toisaalta ne eivät syö mukavasti keinahtelevan melodista tunnelmaa.

.

.

Taannoin tuli ikävä J. Geils Bandin vuonna 1984 ilmestynyttä albumia You’re Getting Even while I’m Getting Odd, josta olen aina tykännyt melkoisesti. Hämmentävää kyllä, näinkin nimekkään, isoille firmoille levyttäneen amerikkalaisbändin albumia ei niin vain löydykään: siitä on kyllä tehty cd-julkaisu, mutta vain Japanissa, eikä kovin isona painoksena. iTunesista löytyy bändin muu tuotanto, mutta ei tätä.

Vinyyliversio oli onneksi tallessa, ja nyt digitoituna cdr-levylle ja iPodiskoon. Videona maailmalta löytyy heikkolaatuisia versioita levyn ehkä heikoimmasta raidasta ”Concealed Weapons”, joten saatte nyt ihailla levyn kansikuvaa kuunnellessanne toista kahdesta suosikkiraidastani, tummasävyistä ”Tell ’em Jonesya”.

.

.
You’re Getting Even… oli seuraaja ennen kaikkea lavabändinä maineensa luoneen J. Geils Bandin suurimmalle hittialbumille Freeze–Framelle. Välissä oli kuitenkin tapahtunut paljon: yhtyeen laulusolisti Peter Wolf sai potkut ja onnistui saamaan ensimmäisestä soololevystään hitin vain muutamia kuukausia ennen bändin levyn ilmestymistä. Lauluntekijä/kosketinsoittaja Seth Justman ja rumpali Stephen Jo Bladd sinänsä pärjäsivät aivan hyvin laulajinakin, mutta ehkäpä tyylin liukuminen yhä enemmän moderniin 80-lukusoundiin ei sekään vedonnut bändin kantayleisöön? En tiedä. Minä tykkään levystä edelleenkin.

Mutta pistetään silti perään se bändin isoin hitti, jonka videolla (myös) Peter Wolf pääsee panemaan parastaan. Tässä on jotakin liikuttavan viatonta: ei tällaisia videoita kukaan enää nykyään kehtaa tehdä.

.

J. Geils Band – Centerfold by EMI_Music
.

Lauluhan on levytetty suomeksikin (olikos se Garbo?) ja Leevi & the Leavingsin ”Kyllikki” leikkii vähän samalla teksti-idealla.

Tom Waitsilta on ilmestynyt uusi albumi nimeltä Bad as Me, ja ensipyöräytysten perusteella se on pätevää kamaa. Laitetaan tänä sunnuntaina silti herran nuoruudentöitä – jos Waitsia voi musiikkinsa mielessä kauhean nuorena pitää – eli hieno, hidas luenta ”Tom Traubert’s Bluesista” englantilaisessa Old Grey Whistle Test -ohjelmassa vuonna 1977. Vaikka laulun sisältä keriytyykin ”Waltzing Mathildan” teema, sen tapahtumat sijoittuvat kuitenkin kylmään syyspäivään Kööpenhaminassa.
.

.

.

Oma Waits-fanitukseni alkoi joskus vuoden 1981 tienoilla eräänä iltapäivänä, kun Rockradiosta tuli ”On the Nickel”. Paria viikkoa myöhemmin kulutin kaikki rahani, muutaman kympin, kyseisen laulun sisältävään Heartattack and Vine -älppäriin. Se on edelleenkin lemppareitani. Ennen seuraavan albumin ilmestymistä olin ennättänyt kerätä melkein koko back-kataloogin, mutta Swordfishtrombones oli joka tapauksessa melkoinen tajunnanräjäyttäjä. Se on myös kestänyt aikaa mielestäni paljon paremmin kuin Waitsin 90-luvun alun Captain Beefheart -pastissit.