Kategoria: musiikkivideo

Jännäpäivä 2!

Kävi vaaleissa kummin päin tahansa, historiaa on jo tehty. Siksipä tuntuu sopivalta ilahduttaa teitä Asian Dub Foundationin taannoisella singlellä.

.

.

Vielä on tilaisuus vaikuttaa.

Minun mahdollisia vaalitulosmietteitäni joudutte odottamaan tovin, koska olen vähän aikaa poissa piuhankantamalta.

Tienviitat näyttää kaikkialle

Viime tiistain hienon Yari-keikan muistoksi tänään Sitä. Tämä on kuvattu Tavastialla 1984, Lasi kirkasta vettä -albumin ilmestymisen aikoihin. Kappale on vanhempi, tiistainakin kuultu, uudelleen sovitettu ”Ei asfaltti liiku”. Sitä on sanottu kaikkien aikojen liftausbiisiksi, ja vaikka en olekaan liftannut kovin paljoa, olen taipuvainen olemaan samaa mieltä. Hieno laulu, yhtä kaikki, ja mukana loistava basisti Eeva Koivusalo.

.

.

Yleisön joukosta voi bongata, hyvällä tahdolla, melkein hoikan, silmälasipäisen pojan, jolla on keltainen t-paita. Se olen (olin) minä.

Jännäpäivä!

Mietin, millä laululla olisi hyvä aloittaa vuoden ensimmäinen presidentinvaalisunnuntai. Oikeastaan aika nopeasti pomppasi mieleen Style Councilin klassikko ”Walls Come Tumbling Down!” – varsinkin kun SunPutkesta löytyi siitä liveversio vuoden 1985 Roskilden festivaaleilta, jossa olin itsekin paikalla. Mainion keikan heittivät herrat (ja neidit).

.

.

Edellisen bändinsä The Jamin aikoihin laulajakitaristi Paul Weller herätti pahennusta julistautumalla konservatiivien äänestäjäksi ja Margaret Thatcherin ihailijaksi. Jotkut ilmeisesti uskovat siihen edelleenkin, mutta varsin pian Weller myönsi, että kyseessä oli samanlainen ärsyttämisyritys kuin Johnny Rottenin paidassa roikkuva rautaristi. Style Councilin aikaan Weller olikin aktiivisesti mukana avoimen vasemmistolaisessa ja perin Thatcher-vastaisessa, nuorten yhteiskunnallisen tietoisuuden kehittämiseen pyrkineessä Red Wedge -liikkeessä.

Tämän biisin tahtiin on, joka tapauksessa, erittäin hyvä lähteä äänestämään. Tee niin! Tilanne on sen verran kutkuttavan tiukka, että jokainen ääni vaikuttaa.

Mies ja kitara

Tätä pätkää katselin ensi kertaa leuka melkein lattialla. Kyllähän netistä löytyy melkoisen virtuoottisia ”teen kaiken yksin yhdellä kitaralla” -pätkiä, mutta Jon Gomm onnistuu tekemään homman niin että tuloksena on hillittömän kaunis, vaikuttava laulu. Etenkin tuo näennäisen yksinkertainen ”väännellään viritystappeja lennossa samalla kun lauletaan” -riffi.

.

.

Kuutamolla

Tämä on aina ollut Thin Lizzy -lemppareitani, eikä se johdu pelkästään bassoriffistä. Phil Lynott oli toinen kahdesta sielukkaimmasta hard rock -laulajasta ikinäkoskaan, ja hieno lauluntekijä. Eikä ollenkaan kehnompi basistikaan.

.

.

(No, tämä biisihän ei ole niin hard rockia, mutta hieno biisi yhtä kaikki. Se toinen laulaja on tietenkin Freessä ja Bad Companyssa vaikuttanut Paul Rodgers.)

Vailla matkustusasiakirjoja

Etsin pari päivää sitten kirjastosta gambialaista musiikkia ja käteen tarttui Justin Adamsin ja Juldeh Camaran mainioksi osoittautunut parin vuoden takainen Tell No Lies -albumi. Kotiin palattuani huomasin, että Hannu ”Mustafa” Blommila oli linkittänyt Naamattuun samaisen kaksikon laulun samalta albumilta. ”Kele Kele (No Passport No Visa)” on albumin popeinta ja rokeinta osastoa – reipasta meininkiä ja kunnon Bo Diddley -komppi. Joten jaan tämän ilon tänään teidänkin kanssanne. Videon kuvanlaatu ei ole kaksinen (hieman parempi versio löytyy RealWorldin sivuilta), mutta musiikissa ja äänenlaadussa ei ole valittamista.

.

Lakkaa jahtaamasta varjoja

Seuraan siivottoman huonosti musiikin ajankohtaisia asioita, joten olen onnistunut täydellisesti missaamaan esimerkiksi näinkin hienon bändin kuin mitä Morcheeba näyttäisi olevan. Onneksi siskonpojat viitsivät aina silloin tällöin valistaa enoaan(kin) kiinnostavista artisteista ja tyylisuunnista. Kiitos, Arttu!

”Enjoy the Ride” sopinee sitä paitsi muutenkin loistavasti vuoden alkajaisiksi.

.

.

Aavekaupunki

Todellinen klassikko on tämä. Hienoimpia 1980-luvun Two-Tone-brittiska-skenestä lähteneitä bändejä, ja heidän hienoin biisinsä, joka luotaa thatcherismin pahimpien aikojen synkkiä tunnelmia.
.

.

(Suomessa bändin tunnetuin laulu on varmaankin ”A Message to You Rudy”*, siksi että Pelle Miljoona teki siitä varsin kukkahattuisen suomenkielisen version ”Viesti (teille kovikset)”.

___

* ”Rudy” ei ole tässä muuten nimi, vaan lyhennelmä sanasta ”rudie”, joka puolestaan on lyhennelmä ”rude boysta”, koviksesta.