Kategoria: tapahtumat

Jo vain luemme lehtiä

Uusi Tähtivaeltaja (3/2012) kolahti postilaatikkoon. Mukana on viimeviikkoisen Suomen vierailun yhteydessä tehty (lyhyehkö) Ernest Cline -haastattelu ja Toni Jerrmanin kehuva arvostelu Steph Swainstonin Uudesta maailmasta,* mutta numeron todellisia tähtiä ovat sen novellistit, haastattelussakin esillä oleva Tiina Raevaara ja Johanna Sinisalo. Molemmat tarinat vaikuttavat alkuun realistisehkoilta kertomuksilta jostakin historian hämäristä, mutta lukija tajuaa kyllä ennemmin tai myöhemmin, ettei maailma olekaan ihan samanlainen kuin tämä missä me elämme, luullaksemme.

Johannan ”Että hän muistaisi Waksanderia” saa innoituksensa pienestä Suomen suuriruhtinaaseen Aleksanteri I:een liittyvästä tositarinasta, jonka pohjalle on kudottu rauhallisesti etenevä, vähitellen tuntemistamme tapahtumista hienovaraisesti erkaantuva kertomus Tampereelta ja Tampereen teollistumisesta 1800-luvulla. Tiinan ”Ompelijattaren tarina” lähtee joenrannasta uusia löytöjä tekevistä sisaruksista, joista yksi…

… ei, lukekaa itse. Tähtivaeltajaa saa toki paremmista lehtipisteistäkin, mutta itse olen sitä mieltä että lehti on ehdottomasti tilaamisen arvoinen laatukulttuurijulkaisu.

Ja viikon päästä sitten Turcoseen. Ohjelmakirjasta on julkaistu sähköinen versio. Omalta osaltani olen paikalla (perjantai-illan Cosmic Comic Café -etkojen ohella) varmaakin koko päivän. Kitara- ja efektisäesteinen ”kunniavieraspuheeni” alkaa peräti kello 11:10 ja jatkuu Shimo Shuntilan haastattelulla. Varsinaisen ohjelman jälkeen olen vielä signeeraamassa kirjoja halukkaille Sammakon kirjakaupassa sekä tilaisuuden illanvietossa Teerenpelissä.

___
* Arviossa ei mainita käännöstyön laadusta mitään, mutta näissä hommissa saa tottua siihen, että jos siihen ei kiinnitetä erityistä huomiota, se toimii. Joten ei oikeastaan valittamista.

Shimo shummaa

Puolentoista viikon päästä koittavan Turconen-tapahtuman kunniaksi Shimo Shuntila on lukenut kaikki viisi romaaniani. Niiden herättämiä ajatuksia löytyy hänen Routakoto-blogistaan mainioiden raapaleiden lomasta:

391
Alshain
Nedut
Karsta
Muurahaispuu

Tulee jotenkin niin kuin vaikutelma, että Shimo ikään kuin tykkäsi kirjoista… mutta kehumisen ohessa hän myös nostaa esiin vallan mainioita huomioita ja pointteja kirjojen teemoista. Joten tässäpä mainio ”mistä aloittaa” -opas muillekin kuin kommentoija-Kostille.

Ja muistakaa tulla Turcoseen.

Suomi kahdessa päivässä

Ernest Cline osoittautui livenä tekstinsä oloiseksi mieheksi. Leppoisa nörtti, terveesti ylpeä nörttiydestään. Hän kirjoitti Ready Player Onen ennen kaikkea teokseksi, joka miellyttää häntä itseään, johon on mahdutettu kaikki ne asiat joista hän itse tykkää, ja jonka kokonaisuus on täysin hänen päätäntävallassaan, toisin kuin elokuvakäsikirjoitukset – RPO:n kässäri mukaan lukien – joilla on taipumus muuttua matkan varrella tunnistamattomiksi. Kirjan suosio on Clinelle sikälikin ilahduttava asia: innostunut, iso fanikunta auttaa säilyttämään kirjan oleelliset aspektit muuttumattomana Hollywoodin myllytyksessäkin.

(Minusta on edelleen käsittämätöntä, miten edes keskeisimmät jutut kirjasta on mahdollista mahduttaa elokuvaan. Televisiosarjaan kyllä, mutta että elokuvaan… ellei sitten tulossa ole Ready Player Onen lisäksi Two ja Three, ainakin.)

Clinen paripäiväinen visiitti oli täynnä ohjelmaa. Jetlagginen kirjailijaparka työnnettiin suoraan koneesta televisiokameroiden ääreen, saapumispäivänä oli muutama muukin haastattelu, ja tänään vielä enemmän. Homma päättyi Akateemisen kirjakaupan Kohtauspaikan leppoisaan jutustelutuokioon. Univelkoja Ernest ei erityisemmin päässyt makselemaan. Lyhyeksi ajateltu vierailu Helsingin mafian tapaamisessa Urhon pubissa venyi, kuuleman mukaan, toisen ravintolan ja yksityisasuntojatkojen myötä jonnekin aamuneljän tuolle puolen. Itse jättäydyin porukasta jo yhden korvilla.

Suomalainen fandom tuntuu tehneen Ernestiin todella positiivisen vaikutuksen, ja hän toivoo pääsevänsä palaamaan viimeistään Finnconiin. Mainiota.

Pelaaja Yksi elävänä!

Taannoin ilmestyneen suomennokseni Ready Player One: romaanin kirjoittaja Ernest Cline vierailee parhaillaan Helsingissä. Hänet voi bongata tänään ylimääräisessä Helsingin scifimafia -baaritapaamisessa St. Urho’s Pubissa kello 18 jälkeen.

Seuraava tilaisuus on peräti huomenna kello 17 Aleksanterinkadun Akateemisen kirjakaupan Kohtaamispaikalla, jossa Maria Pettersson haastattelee häntä. Signeerauksia saa haastattelun jälkeen.

Itse aion olla läsnä molemmissa tilaisuuksissa. Suomentamiensa kirjailijoiden tapaaminen on harvinaista herkkua, joten tilaisuus pitää toki käyttää hyväksi.

Urjalan yö, Joutsan oivalluksia

Kotiuduin vasta tänään reissulta, joka alkoi keskiviikkona matkalla Urjalaan esiintymään Pentinkulman päiviin kuuluneessa ensimmäisessä Kiimankulman yö -tapahtumassa.

kuva: Tiina Helena KinnunenLoistavan suomentajakollegani Laura Jänisniemen perustaman Kiimankulman kääntäjätalon pihaan oli kokoontunut kahdeksisenkymmentä uteliasta kuulemaan, mitä tuleman piti. Ja ensimmäiseksi he saivat kuulla minua lausumassa, laulamassa sekä säestämässä lausumistani ja laulamistani efektoidulla baritonikitaralla.

(Viereinen kuva: Tiina Helena Kinnunen)

Puolituntinen setti sujui pääosin hyvin, ja sain siitä paljon kiitosta. Hiomisenkin varaa toki on. Ilta-aurinko valaisi pedaalilautaa sen verran pahasti etten nähnyt kunnolla efektieni led-merkkivalojen tilaa, ja iltatuuli leyhytteli tekstiplareja liuskalta toiselle. Pitkästi toistuviin viimeisiin perustuvat efektitaustat ovat sitä paitsi huomattavan ongelmallisia silloin kun lausuja/musikantti sattuu tuottamaan kitarasta ääniä joita ei ole aikonut tuottaa – esimerkiksi kolauttamalla kitaran kaulan nuottitelinettä vasten yrittäessään selata liuskoja takaisin sille aukeamalle, mitä oli parhaillaan lausumassa. Äänivalli karkasi vähän käsistä aloitusnumerossa, joten polkaisin efektin pois päältä ja lausuin tekstin loppuun ilman äänimaisemataustaa. Mutta muuten ei valittamista. Seuraavan kerran esitystä pääsee kuulemaan tuossa vieressä mainostetussa Turconen-tapahtumassa syyskuun lopulla.

Kiimankulman yö jatkui suomentajakollegoiden lukiessa katkelmia töistään. Kuulimme katkelmia rikosromaaneista, tutkielmia fonttien sensuelliudesta, laveaa kirjallisuuden kirjoa – ja vielä illan emännän kauniisti lukeman katkelman vain muutamaa päivää aikaisemmin menehtyneen loistavan kollegamme ja upean ihmisen Annikki Sunin suomennoksesta Marcel Proustin Kadonnutta aikaa etsimässä -romaanisarjan päätösosasta Jälleenlöydetty aika.

(Korjaus: Katkelma oli itse asiassa Andreï Makinen kirjasta Ikuisen rakkauden kosketuksia. Kiitos, Laura!)

Lopuksi suomalaisen kirjallisuuden norjantaja Tor Tveite pääsi ääneen haitarinsa kanssa. Hän oli ottanut kääntämisen ja (Pentinkulman päivien yleisen teeman) naisten lisäksi esityksensä teemoiksi euroviisut ja pohjoismaat. Kuulimme hienoja sovituksia muun muassa lauluista ”Valoa ikkunassa” ja ”Waterloo” – jälkimmäisen niin ruotsiksi kuin suomeksikin. Hieno päätös hienolle illalle.

Seuraavana aamuna matka jatkui Keski-Suomeen ystävän mökille (kiitos, Maarit!). Jokakesäisten mökkivierailuiden vakioperinteeseen kuuluu käynti Joutsan keskustan tuntumassa huikeassa Haihatuksessa.

Haihatuksen kesänäyttely on aina osannut tarjota äkkivääriä oivalluksia, maailman kummallisuuksien tarkkailua oivalluksen ja omintakeisen huumorin(kin) kautta. Vuosien mittaan taiteilijakunta on jossain määrin ammattimaistunut, mutta ainakin vielä kierrätysmateriaalista toteutettuja oivalluksia ja riemastuksia riittää.

Itselleni spefikirjallisuus – siinä missä historiallinenkin kirjallisuus – on ennen kaikkea kirjoittajan omaa aikaa kuvastava peili, vääristävä ja epäreilu, mutta usein silti rehellisempi ja suorempi kuin ns. realistinen kirjallisuus. Haihatuksen teoksista voi hyvin usein sanoa aivan samaa.

Haihatuksen kesänäyttely on auki vielä muutaman viikon. Kannattaa jälleen kerran käydä.

 

Con III

Eiliseen Finnconin illanviettoon tulin lähteneeksi ilman kameraa. Arvelin ilmeisesti, että viihdyn suurimman osan illasta jutustelemassa uusien ja vanhojen tuttujen kanssa Telakan terassilla ja missaan varsinaisen ohjelman naamiaispukuineen ja filk-lauluineen. Siinä olin ihan oikeassa.

Mutta muutama kuva viimeiseltä conipäivältä:

Esikoiskirjailija-emerita Saara Henriksson kyselee viisaita tämän vuoden esikoiskirjailijoilta J. S. Meresmaalta, Jenny Kangasvuolta ja Emmi Itärannalta.

Tiedetoimittaja Mikko Suomisen hämärä selkä ja uhkia avaruudesta. Valkokankaille heijastetussa simulaatiossa näkyy planeettojen radat Merkuriuksesta Marsiin sekä hillitön määrä pisteitä, jotka esittävät tunnettuja asteroideja. Punaiset pisteet ovat niitä, joiden katsotaan kulkevan Maan kannalta mahdollisesti vaarallisilla kiertoradoilla.

Petri Hiltusen vetämät definitiiviset paneelit ovat joka conin pakkokatsottavia ja -kuunneltavia. Definitiivinen maya-paneeli oli kuitenkin aikaisempia hivenen kuivakkaampi ja panelistit puhuivat aika ajoin jopa ihan… asiaa.

Itseoikeutettu pää ja kuningatar Marianne Leikomaa julistaa vuoden 2012 Finnconin päättyneeksi.

Finncon on maailmanlaajuisestikin jotakuinkin ainutlaatuinen tapahtuma. Se on ilmainen, perustuu innostuneen vapaaehtoistyövoiman varaan ja järjestetään kalliiden hotellien ja kongressikeskusten sijaan usein yliopistojen ja vastaavien laitosten tiloissa: mukana on sitä myöten myös paljon asiaohjelmaa muistakin tieteistä kuin vain kirjallisuudentutkimuksesta. Tältä pohjalta siitä on tullut myös yksi maailman suurimmista sf-tapaamisista: tänä vuonna paikalla vähintäänkin piipahti yli kolmetuhatta kirjallisuuden ja muiden taide- ja tiedemuotojen ystävää. Vapaaehtoisuus tuo mukanaan hyvän, rennon ilmapiirin, joten keski-ikäinen, kotona viihtyvä kirjailijanlorttikin tulee iloisena paikalle siitäkin huolimatta, ettei ole mukana yhdessäkään paneelikeskustelussa tai muussa ohjelmanumerossa.

Marianne kertoi, että järjestäjät olivat päättäneet järjestää minulle helpon vuoden, koska ensi kerralla minua sitten viedään kuin markkinapalloa. Vuoden 2013 Finnconiin Helsingin Kaapelitehtaalla on aikaa enää vähän yli yksitoista kuukautta.

Con II

Muutama kuva ensimmäisen varsinaisen Finncon-päivän ohjelmasta.

Pirkanmaan kirjastolaitos mukana tapahtumissa.

Johan Frick ja Johanna Vainikainen-Uusitalo keskustelemassa Gene Wolfen ruotsintamisesta ja suomentamisesta.

Risto Isomäen kaksituntinen ”Uhka syvyydestä” -esitelmä todennäköisimmistä ihmiskuntaa (ja muuta biosfääriä) uhkaavista maapalloperäisistä vaaroista oli buukattu aivan liian pieneen saliin…

… joten siirryimme ensin juhlasaliin…

… ja juhlasalista toiseksi tunniksi, seuraavan ohjelmanumeron tieltä, kolmanteen saliin.

Asia tuli kuitenkin esitetyksi. Ja samalla tuli esiteltyä vetoomus maailmanlaajuisesta sähköverkkojen suojaamisesta aurinkomyrskyiltä, jonka itsekin allekirjoitin. On nimittäin niin, että Auringosta tulee silloin tällöin niin voimakkaita purkauksia, että ne pystyvät tekemään selvää Maapallon sähköverkoista jopa kuukausiksi, ehkä vuosiksikin. Tämä romauttaisi infrastruktuurin – olemme erittäin sähköriippuvaisia – ja, mielenkiintoista kyllä, saattaisi hyvinkin tehdä ns. fukushimat sadoissa ydinvoimaloissa, jotka tarvitsevat sähköverkkoa hätävirtaa varten: varalla on dieselgeneraattoreita, mutta jos katko kestää useita viikkoja ja infra on sekaisin, dieseliä ei ehkä saada toimitettua ja ns. kusessa ollaan.

(Dieselgeneraattoireita luotettavampia varavoimanlähteitä kyllä on, mutta en usko että näen eläessäni ydinvoimalaa, jonka ympärillä on varmuuden varalla aurinkopaneeleja ja tuulivoimaloita…)

Ensimmäisenä varsinaisena conipäivänä väkeä keräytyi paikalle runsaasti.

Markku Soikkeli, Johanna Sinisalo, Miina Supinen ja Tiina Raevaara toivovat valoisaa tulevaisuutta kirjallisuudenlajille, joka tunnetaan jo ulkomaillakin nimellä Finnish Weird eli suomikumma.

Jukka Halme ja Hannu Paloviita pohtivat suomennettavan genrekirjallisuuden kustantamisen näkymiä.

Onko Marsissa elämää, vai onko siellä vain seikkailukertomuksia?

Tällaista tänään. Iltabileet vielä edessä, ja huominen, toinen varsinainen conipäivä.

Con I

Pari pikaista valokuvaa Finnconin perjantaipäivästä.

Tom Crosshill puhuu tarinan rakenteesta. Hyviä perusasioita tuli ilmi – tosin yhdessä vaiheessa en ehtinyt seurata puhetta tarkkaan, koska kirjasin muistiin Paluun rakenteeseen liittyvän idean, joka juuri oli juolahtanut mieleen, eikä käytössä ollut muuta muistiinpanovälinettä kuin (ei-aakkosnäppäimistöllä varustetun) kännykän muistikirjasovellus.

Anne Leinonen ja lisähaasteellinen lausuntatuokio.

Yleisö seuraa tapahtumia jalkojaan liikauttamatta.

Boris Hurtta.

Painotuore kirjahankinta.

Nyt unten mailla, coni alkaa varsinaisesti vasta huomenna.