Kategoria: tapahtumat

Kirjakroolaamaan!

Olen parin kuukauden ajan ollutHelsingin kirjailijoiden hallituksen jäsenen ominaisuudessa – suunnittelemassa ensi viikon lauantaina 17. toukokuuta järjestettävää kirjallisuustapahtumaa. Tänään siitä voi lopultakin kertoa:

Kirjakrooli on siis suomalainen versio Yhdysvalloissa ja Lontoossa jo hyvän aikaa järjestetyistä Lit Crawl -tapahtumista, joissa kirjailijat tulevat ravintoloihin, kirjastoihin ja moniin muihin paikkoihin lukemaan tekstejään ja juttelemaan yleisön kanssa. Helsingissä tätä kokeillaan nyt ensi kertaa, mutta toivottavasti ei viimeistä: tarkoituksena on saada aikaan jokavuotinen perinne.

Itse olen isännöimässä tapahtuman Rymy-Eetu-osuutta, jossa esiintyvät muun muassa Sirpa Kähkönen, Matti Rönkä ja Jari Tammi. Juontamisen ja järjestelemisen lisäksi minulla on mukanani kitara ja pedaalilauta, joten paikalle saapuneet saavat kuulla äänimaisemien säestämiä tarinoita paristakin kirjastani ja yhden suomentamani Ursula LeGuinin pienoisnovellin.

Mutta ohjelmassa on paljon muutakin. Kirjakrooli on festivaali siinäkin mielessä, ettei kaikkea ehdi millään näkemään ja kokemaan.

Vastavuoroisesti

Tuossa taannoin, puhuessani Peter Gabriel Live in Athens 1987 -blu-ray-julkaisusta ennakkohehkuttelin And I’ll Scratch Yours -coverlevyä, jolla eri artistit esittävät versioitaan Peter Gabrielin lauluista. Kyseinen levy on ollut kuuntelussa nyt tovin.

Alkuun albumi tuntui miltei pieneltä pettymykseltä. Laimealta. Tylsältä. Kovin moni versioista tuntui menevän yli siitä mistä aita on matalin, saamatta lauluista irti mitään oleellisesti uutta. No, Feistin ja Timber Timbren versio ”Don’t Give Upista” muutti peliä vähän vaihtamalla mies- ja naislaulajien roolit Gabrielin ja Kate Bushin alkuperäisestä duetosta. Brian Enon ”Mother of Violence” tarttui vähän epätodennäköisempään raitaan ja teki siitä varsin Eno-maisen kollaasin. Stephin Merrittin ”Not One of Us” vei laulun vinkeällä tavalla alkuperäisversion aikojen nuorempien kollegoiden futupoppiin konemaisine konekomppeineen, karuine laulusoundeineen ja synasurinoineen. Useimmat tuntuivat lisänneen originaaliin vain vähän lisää kaikua. Vahvimmin paketista erottui lähinnä Randy Newmanin huikea ”Big Time”. Newman* känisee laulun sarasvuolaisen sisäisen bisneskonsulttisankarin roolin pianon säestyksellä kuin vain Newman pystyy.

”Solsbury Hillistä” en ole lauluna koskaan niin kauheasti perustanut, mutta kieltämättä Lou Reedin hidas meluvalliversio on varsin onnistunut – lieneekö Reedin viimeiseksi jäänyt levytys? Regina Spektorin ”Blood of Eden” on sekin kasvanut kuuntelukertojen mittaan. Bon Iverin banjovetoinen ”Come Talk to Me” alkaa lupaavasti, muttei oikein jaksa lunastaa lupaustaan koko laulun mitalta.

Peter Gabrielin alkuperäisversiot ovat yleensä kulkeneet niin vahvojen, harkittujen ja huolella työstettyjen sovitusten varassa, että on sinänsä mukavaa kuulla niitä toisenlaisinakin sovituksina – vaikka versiot eivät sinänsä kovin sykähdyttäviä olisikaan.

Mutta onpa vanhalle PG-fanille näinä päivinä toinenkin suuri odotuksen aihe. So-albumin kaksikymmenviisivuotisjuhlakiertue Back to Front ulottuu nimittäin Helsingin Hjalliin 20. toukokuuta 2014. Liput tulevat yleiseen myyntiin ensi maanantaina, mutta meille petergabriel.comin postitulistalaisille niitä on ollut saatavilla jo eilisestä lähtien. Eturivissä tavataan – kaksikymmentäviisi vuotta sitten olin jossakin Jäähallin peräparvella ja keikka oli silti ikimuistoinen. Ans kanttoo miten tällä kertaa.

___
* jonka nuoriso tuntee ehkä parhaiten Monk-sarjan tunnusmelodiasta, mutta jolla on takanaan mittava ura elokuvasäveltäjänä ja laulaja/lauluntekijänä: ”Short People”, ”Political Science” ja ilkeän niljakas ”You Can Leave Your Hat On” lienevät tunnetuimmasta päästä Newmanin lauluja.

Messuamassa

En ole Helsingin kirjamessuilla puhumassa omasta kirjastani millään lavalla, mutta haastattelen kyllä Hugh ”Siilo” Howeyta Kirjakahvilassa sunnuntaina 27.10. kello 12–12:30. Sen lisäksi minut tapaa ainakin Suomen kääntäjien ja tulkkien liiton osastolla 7c69 lauantaina 26.10. kello 14–16. Sinnekin voi tulla juttelemaan. Samoin jos satun kävelemään muuten vain vastaan.

Turvassa maan povessa

Ihmiskunta asuu syvälle maanpinnan alapuolelle ulottuvassa siilossa. On aina asunut, eikä muu olisi mahdollistakaan: siilon paineovien ulkopuolella planeetan ilma on myrkyllistä. Ne, jotka tuomitaan puhdistamaan ympäristöä tarkkailevien kameroiden linssit, menehtyvät huippuluokan suojapuvuistaan huolimatta hyvin nopeasti hyväonnisempien ja lainkuuliaisempien kansalaisten seuratessa tapahtumia seinänkokoisilta videonäytöiltä.

Hugh Howeyn vastasuomennetun romaanin Siilo (Wool, suom. Einari Aaltonen, Like 2013) lukija tietysti tajuaa, etteivät asiat ole näin aina olleet ja alkaa pohtia miten tähän on päädytty. Kirjan päähenkilöt eivät asiaa niinkään pohdi, heitä kiinnostavat eniten siilon lähihistorian kummalliset aukot ja asiat, joista ääneen puhuminen johtaa tappavaan puhdistuspestiin.

Siilon tarina on kiinnostava. Kirjakaupan osapäiväinen työntekijä Howey oli kirjoittanut pienkustantajalle romaanin (Half Way Home, 2010), jonka suhteen ei tapahtunut mitään.  Pettyneenä hän päätti kokeilla e-kirjaomakustannetta ja kirjoitti Wool-nimisen pienoisromaanin, jonka Amazon otti Kindle-levitykseensä. Ilman mainontaa, viidakkorumpumenetelmällä tarina alkoi myydä yhä paremmin ja paremmin. Howeylta pyydettiin lisää tarinoita, ja hän vastasi haasteeseen. Viisi Wool-tarinaa julkaistiin sittemmin myös yksissä kansissa ja sarja jatkui kolmella prequel-tarinalla (jotka on koottu Shift-romaaniksi) ja ”trilogian” viimeisellä osalla Dust. Elokuvista on olemassa aiesopimuksia.

Romaanin historia sarjana pienoisromaaneja (tai pitkänovelleja) selittää osaltaan kirjan rakennetta, joka taustaa tietämättä saattaa yllättää lukijan useampaan kertaan, kun henkilögallerian asetelmalta putoaa lukijan sille hahmottelema pohja. Normikertomuksesta poikkeaa myös naisten vahva asema paitsi pää- myös sivuhenkilöinä. Tarinoiden sarja toimii kyllä myös yksittäisenä romaanina, joskin kirjan historian tunteva huomaa kyllä missä vaiheessa Howey on lakannut ajattelemasta Siiloa pienoisromaanisarjana ja alkanut kirjoittaa useammassa osassa julkaistavaa yhtenäistä tarinaa. Kirjan loppu jättää myös paljon asioita auki pedaten siten tilaa sekä prequelille että jatkolle. Mutta se on toimiva, kulkeva ja hyvin sommiteltu romaani sekä kiinnostava muunnelma vanhasta dystopia-ideasta.

Haastattelen Hugh Howeyta Helsingin kirjamessujen Kirjakahvilassa sunnuntaina 27.10. kello 12–12.30. Lisäksi Howie on lauantaina 26.10. Otavan osastolla Nora Varjaman haastateltavana kello 11.30–12.

Messun arvoinen

Omalta osaltani Turun kirjamessut päättyivät jo eilen, joten univelatkin alkavat olla pääosin maksettuja. (Ei, en valvonut hyvin, vaan nukuin huonosti.) En olekaan käynyt Turun messuilla toviin, mikä on valitettavaa. Helsingin meluiseen, hälyisään ja ahtaaseen megatapahtumaan nähden Turun perinteikkäämpi (reilun kymmenen vuoden erolla) tapahtuma on pienimuotoisempi, intiimimpi ja leppoisampi. Näyttää siltä, että molemmille – ja monille muille – on riittämiin tilaa ja yleisöä. Jo näiden kahden välillä on tapahtunut selvää profiloitumista: siinä missä Helsingin messut painottuvat isoihin kustantamoihin, suomalaisen kirjallisuuden suurin tämän hetken tähtiin ja yhteiskunnalliseen (kauno- ja tieto)kirjallisuuteen, Turussa saavat enemmän tilaa pienet kustantajat ja kaikenlaiset kirjallisuusgenret, runot ja novellit. Mielenkiintoista kyllä, Turun messut monta vuotta lähinnä pienillä riviuutisilla sivuuttanut Helsingin Sanomatkin tuntui ottavan tänä vuonna tapahtuman tosissaan.

Kirjailijalle messut ovat tietysti, periaatteessa, ennen kaikkea myynninedistämistilaisuus, tilaisuus kertoa mahdollisesti kiinnostuneelle yleisölle, miksi juuri tämä kirja kaikista täällä messuilla esitellyistä saattaisi olla oikea ostos juuri sinulle. Ainakin siinä mielessä perjantainen lava-aika Erkki Kauhasen kanssa tuntui toimivan mainiosti. Johanna Sinisalolla oli erinomaisia kysymyksiä ja näkökulmia. Hän kiinnitti muun muassa huomiota meidän molempien kirjojen naishahmoihin. Alasissahan kolme viidestä kertojasta on naisia, ja yksi heistä on kirjan ainoa todella vahva hahmo, toimija eikä sivustaseuraaja, kuten kirjojeni keskeiset hahmot ovat niin usein. Yleisöä lavan edustalla oli mukavasti, ja he tuntuivat seuraavan juttujamme kiinnostuneina. Lauantainen kaffeklatsch scifi-seurojen osalta oli pienimuotoisempaa ja vapaampaa jutustelua, mutta mukavaa yhtä kaikki.

Markkinointiin kuuluu tietysti myös ns. jalkautuminen: kirjamessuilla me poistumme norsunluutorneistamme ja kuljemme joukossanne kuin ketkä tahansa teistä. Meidän kanssamme voi tulla juttelemaan astellessamme päämäärättömästi hallin käytäviä ja norkoillessamme erilaisilla osastoilla. Siksi haluankin pyytää anteeksi lukijalta, joka yhteisten tuttujen kertoman mukaan oli perjantaina halunnut saada minulta signeerauksen kirjaan, mutta ei uskaltanut lähestyä. Ensi kerralla yritän olla vähemmän pelottavan oloinen.

Kirjailijalle messut ovat samalla tilaisuus tavata kollegoja. Tokihan heitä tapaa kustantamojenkin tapahtumissa, mutta ei lisä haittaa lain: useimmat puurtavat tekstejään omissa oloissaan, omassa työ- tai makuuhuoneessaan, ja toverien kohtaaminen livenä on harvinaista herkkua. Niinpä tämänkin reissun parhaisiin hetkiin kuuluivat muutamat pitkäksi venähtäneet turinatuokiot puolituttujen kollegojen seurassa. Mielenkiintoista kyllä, niistä useimmat tapahtuivat nuorisokirjailijoiden osastolla: vaikka en itse kirjoitakaan (erityisesti juuri) nuorille, huomasin pian että sieltä löytyy mukavaa juttuseuraa.

(Viime aikoina olemme muutamien tuttujen kanssa kiinnittäneet huomiota siihen, että kirjailijat kohtaavat enimmäkseen tilaisuuksissa, jotka ovat joko kustantajien tai (Kirjailijaliiton kaltaisten) järjestöjen puuhaamia. Toimenpiteisiinkin on ryhdytty, ja sen seurauksena tulin taannoin huomanneeksi, että täältä Pohjois-Helsingistä voi lähteä baari-iltaan Hämeenlinnaan ilman että matkoihin kuluu välttämättä paljoakaan kauemmin kuin jos lähtisi Helsingin keskustaan: tuosta aivan läheltä sattuu nimittäin kulkemaan bussivuoro suoraan Tikkurilan asemalle, ja toisaalta suora bussiyhteytemme Rautatientorille kiemurtelee pientaloalueiden halki pienen iäisyyden.)

Messujen suurin ongelma on usein ollut kotimatkan kantamukset. Siinä suhteessa onnistuin tällä kertaa itsehillitsemään itseäni, matkaan tarttui vain Cosmic Comic Cafén näyttelystä sarjakuvataiteilija/Oma studio -työtoverilta Kivi Larmolalta ostettu uusi Georg Büchner -henkinen sarjakuvaromaani Timo (Kumiorava 2013) – ja Timo-paita, jolla voi hämmentää paidan kaimoja sopivissa tilaisuuksissa. Niin, ja uusrahvaanomaisen spekulatiivisen fiktion tuottelijaiden tekijöiden upouusin novellikokoelma Stepanin koodeksi (Kuoriaiskirjat 2013).

Lisätään vielä loppuun Hanna van der Steenin ja Magdalena Hain loistavat vinkit kirjamessupöhinän parantamiseksi.

Turkuun!

Turun kirjamessut ovat alkamaisillaan, ja sieltä löytää minutkin ainakin perjantaina ja lauantaina. Varmimmat bongaustilaisuudet ovat seuraavat:

Fiore-lava perjantaina 13.50
Scifiä ja fantasiaa! Keskustelemassa J. Pekka Mäkelä: Alas (Like): Viisi ihmistä joutuu keskelle kaaosta ja kuolemaa, kun planeetan pinnan ja kiertoradan välistä liikennettä hoitava avaruushissi tuhoutuu sekä Erkki Kauhanen: Segrfellin unikuningas (Teos): Monella eri todellisuustasolla samaan aikaan tapahtuva tarina hajanaisesta kuningaskunnasta, vallasta, vääryydestä ja vastuuntunnosta. Haastattelijana Johanna Sinisalo.

Kaffeeklatsch scifiseurojen osastolla lauantaina 14.30–15.15:
J. Pekka Mäkelä ja Johanna Sinisalo.
Osasto kirppiksineen, badgemyyntilaareineen ja kahvipöytineen löytyy nyt aiemmista vuosista poiketen A-ja B-salien välissä olevan Auditorio 1:n yhteydestä. Osasto löytyy (ainakin kartan mukaan) helpoiten kun kääntyy heti vaatesäilytyksen jälkeen oikealle, ennen A-halliin johtavia ovia.

Lienen myös ainakin joissakin perjantain iltabileissä, mutta missä ja milloin on vaikeaa vielä sanoa. Tyrkyllä on useita tarjokkaita.

Taiteiden yö -mainoskertaus

Perinteiseen tapaan Helsingin kirjailijat ry kutsuu kirja-alan kuumia nimiä koko illan paneelimaratoniin idyllisessä Villa Kivessä (Linnunlauluntie 7, 00530 Helsinki). Vuoden 2013 keskusteluteemana on:

KIRJALLISUUDEN KANSAINVÄLISTYMINEN

Paneelikeskustelut genreittäin seuraavasti:

klo 18.30 Suomennettu kirjallisuus: Keskustelijoina Kersti Juva, Jyrki Lappi-Seppälä ja Riina Vuokko (juontajana J. Pekka Mäkelä)

klo 19.30 Nuortenkirjallisuus: Keskustelijoina Siri Kolu, Markus Majaluoma ja Salla Simukka (juontajina Laura Honkasalo ja Mika Wickström)

klo 20.30 -21.00 Musiikkiesitys ”Suomalaista runoutta musiikin kielellä”: Heta Keskinarkaus, laulu ja Sigurdur Rögnvaldsson, kitara

klo 21.00 Näytelmäkirjallisuus: Sussa Lavonen ja Markus Pyhältö (juontajana Pia Houni)

klo 22.00 Proosakirjallisuus: Keskustelijoina Elina Ahlbäck, Leena Parkkinen ja Riikka Pulkkinen (juontajana Markus Leikola)

klo 23.00 Suomenruotsalainen kirjallisuus: Keskustelijoina Johanna Holmström, Barbro Teir ja Mathias Rosenlund (juontajana Petter Lindberg)

Villa Kiven pihaan parkkeeraa Taiteiden yönä Liesikiesi-ruokarekka! Tarjolla käsintehtyä street foodia.

Lämpimästi tervetuloa!