Kategoria: järjestötoiminta

Lainauskorvausta vain

Tänään on moni kirjailija- ja kääntäjäkaveri ollut sosiaalisessa mediassa iloisella mielellä. Sanasto ry. nimittäin tilitti tänään viime vuoden lainauskorvaukset.

Lainauskorvaus on siitä harvinainen raha, että sitä jaettaessa kääntäjät ovat tasaveroisia kirjailijoiden kanssa. Jos suomennetulla kirjalla on yksi kirjoittaja ja yksi kääntäjä, lainauskorvaukset jakautuvat puoliksi.* Suomentajien julkaisuluetteloilla on usein paljon enemmän pituutta kuin kirjailijoilla, joten heidän korvaussummansa saattaa olla hyvinkin paljon muhkeampi – ja apurahojen, arvostuksen ja muun suhteen heikommassa asemassa olevat ”viihteen” suomentajat (ynnä kirjailijat) saattavat kerätä isoimman potin, sillä trillereitä, jännäreitä ja dekkareita lainataan hyvin paljon.

Tämä tietysti pännii pahemman kerran niitä kirjallisuuden ystäviä, tutkijoita ja kriitikkoja, joiden mielestä raha menee aina väärille ihmisille, oli kyse sitten apurahoista, kirjanmyyntirojalteista tai lainauskorvauksista. Niinhän ne menevätkin, mutta koska ei ole olemassa mitään absoluuttista kirjallisuuden laatuasteikkoa,† raha menisi väärille ihmisille silloinkin jos nämä kirjallisuustulonjakokriittiset pääsisivät asiasta päättämään. Joka tapauksessa lainauskorvausten jakauma on toisenlainen kuin apurahojen jakauma, joten niillä voi katsoa olevan edes jonkinlaista eriarvoisuutta tasaavaa vaikutusta. Pieniä ovat apurahat eivätkä isoja ole lainauskorvauksetkaan – Suomen viranomaiset suostuivat ylipäänsä koko lainauskorvausjärjestelmään vain siksi että oli pakko EU-lainsäädännön myötä, ja siltikin asian kanssa vitkuteltiin tolkuttoman kauan. Lainauskorvausten taso on edelleenkin hävettävän pieni esimerkiksi muihin Pohjoismaihin** verrattuna.

Oma pottini oli tällä kertaa reilut kaksi ja puoli tuhatta,‡ vallan mukava summa. En ole tullut pyytäneeksi Sanastolta erittelyjä korvausten jakautumisesta käännösten ja omien kirjojen suhteen – eikä posti vielä tänään tuonut muutenkaan tilityspapereita – mutta olettaisin että valtaosa tulee käännöksistä. Jos koko summa olisi omista kirjoista, se olisi viitisen kertaa enemmän kuin kustantajan viime vuodelta tilittämät kirjanmyyntirojaltit kirjoittamieni kirjojen myynnistä. Siinä tapauksessa kirjojen kirjoittamisesta saamani vuositulot nousisivat jo suomalaisten ammattimaisten kirjailijoiden keskimääräiselle tasolle. Reilulla kolmella tuhannella eurolla vuodessa ei osteta kovinkaan paljoa tonnikalaa ja vessapaperia sen jälkeen kun sähkölaskut, vuokrat ja vastikkeet sun muut kulut on maksettu pois päältä, joten ei ole mikään ihme että useimmat suomalaiset ammattikirjailijat tekevät yleensä vähintään yhtä muutakin työtä ja/tai odottelevat sydän syrjällään apurahapäätöksiä. Pienelle kielialueelle ei mahdu kovinkaan montaa painosten kuningatarta tai kuningasta.

Kirjailijoiden ja suomentajien lisäksi näitä nykyään hienosti ”itsensä työllistäjiksi” kutsuttuja työlainsäädännön väliinputoajia on toki muitakin, etenkin kulttuuri- ja media-alalla. Linkitänkin tähän perään pari pitkää äänitettä viimekeväisestä ”Itsensä valjastajat” -tilaisuudesta, jossa puhuttiin näistä asioista ja ongelmista monen eri alan ihmisen ja järjestön voimin.

Itsensä valjastajien manifesti näkyy videokonversiossa vähän epäselvänä, joten siihen kannattaa käydä perehtymässä Journalistiliiton sivuilla.
___
* Sanasto varaa rahat myös niitä ulkomaalaisia kirjailijoita varten, jotka ovat oikeutettuja lainauskorvauksiin ja jotka kenties haluavat sellaisia saada. Tietääkseni tähän mennessä kukaan ulkomaalainen ei ole Suomen lainauskorvausjärjestelmään ilmoittautunut. Sekä ulkkarien että suomalaisten saatavat vanhenevat kolmessa vuodessa, jonka jälkeen varattu summa palaa yhteiseen pottiin, ja kasvattaa tasaisesti kaikkien lainauskorvausjärjestelmässä olevien saatavia.
† Paitsi tietysti aika. Viidenkymmenen–sadan vuoden päästä voidaan ehkä arvioida, mitkä 2000-luvun alun kirjat olisivat olleet tukemisen arvoisia: joukossa tulee varmasti olemaan sekä  vakavamielisten kirjallisuudenystävien arvostamaa ”laatukirjallisuutta” että jokunen menestynyt ”viihdekirja”, jonka kaikki olisivat kuvitelleet kadonneen mielistä ja hyllyistä viimeistään parissa kvartaalissa. Taiteen historia ei ole useinkaan oikeudenmukainen, ja vielä vähemmän se on ennustettavissa.
** Muissa Pohjoismaissa lainauskorvausta on sitä paitsi maksettu jo vuosikymmeniä ilman EU:ta tai muutakaan ulkopuolista painostusta.
‡ Summasta viitisensataa oli itse asiassa minun osuuteni edesmenneen isäni lainauskorvauksista. Tekijänoikeushan tunnetusti on periytyvää omaisuutta, tosin vain määräajaksi periytyvää omaisuutta.

Postmessum

Kirjamessut on messuttu, perinteiseen tapaan. Vaikka minulla ei ollut tänä vuonna uutta omaa kirjaa markkinoitavanani, oli esiintymistilaisuuksia itse asiassa paremmin kuin viime vuonna. Perjantaina istuin Johanna Vainikaisen, Satu Hlinovskyn ja Sarianna Silvosen kanssa Kallion ilmaisutaidon lukion opiskelijoiden tentattavana spekulatiivisen fiktion suomentamisesta. Johanna, Satu ja Sarianna ovat tuttuja monien conien ja muidenkin tapahtumien paneeleista, joten odotin hyvää ja hyvähenkistä keskustelua. Sitä syntyikin, etenkin kun kalliolaiset esittivät erinomaisia kysymyksiä. Kiitoksia! Myös yleisöä oli ilahduttavan runsaasti.

Emme joutuneet tyhjille penkeille puhumaan lauantainakaan pohdiskellessamme Anne Leinosen kanssa ”suomikumma”-käsitteen syntyjä syviä. Vaikka itse olen kirjoittanut aika paljon ihan, eh, tyylipuhdastakin tieteiskirjallisuutta, en paheksu lainkaan suomikummaksi lokeroimista: vanhan kunnon reaalifantasia-käsitteemme tavoin se tarjoaa miellyttävän väljälti kyynärpäätilaa käsitellä kunkin kirjan teemoja, aiheita ja tarinoita juuri sellaisilla keinoilla jotka kyseisen hankkeen kohdalla tuntuvat mielekkäiltä. Jos näpsäkkä yleistermi auttaa avaamaan ulkomaistenkin lukijoiden silmiä monille hyvinkin persoonallisille kirjailijoille – ehkä vielä minullekin – en näe mitään syytä paheksua sellaisen käyttöä.

(Kuin korkeintaan vasta sitten, jos joku rupeaa määrittelemään kovin tarkkaan, mikä on suomikummaa ja mikä ei, tai valittamaan että miksetsäenääkirjoitasuomikummaavaanjotaintuollaistaihanvääräoppista… sitten lupaan harkita asiaa uudelleen.)

Tätä päivää olen viettänyt Suomen Kääntäjien ja Tulkkien Liiton messuosastolla päivystäjänä. Hyviä kohtaamisia tapahtui sielläkin, kuten messuilla ylipäänsä: yksi tapahtumassa hengailun itu on – sen ilmeisen eri hyvän kirjallisuuden markkinoinnin ohella – kohdata tuttuja ja tutustumisen arvoisia tyyppejä. SKTL:n osasto on paitsi tietolähde kaikille kääntämisestä kiinnostuneille, myös kirjallisuudenkääntäjien kohtaamispaikka. Kun teemme töitämme kukin omassa kammiossamme, on ilo tavata sillon tällöin livenäkin. Me kääntäjät olemme nimittäin aika mukavaa porukkaa.

Blogien ja sosiaalisen median messuviesteissä on tapana esitellä kuvia hihaan tarttuneiden kirjojen ja muun tavaran suunnattomasta määrästä. Itse en tällä(kään) kertaa ostellut kovinkaan monta kirjaa (kaksi) ja muutakin tavaraa noin kappalemääräisesti aika vähän (kolme pussia teetä ja, eh, akustisen kitaran), joten esittelen vain yhden ostoksen jo ihan sen takia, että se on sekä kantensa että taittonsa* osalta niin kaunista työtä.

Sinologi-suomentaja Jyrki Kallion Mestari Kongin keskustelut – Kungfutselaisuuden ydinolemus (Gaudeamus 2014) oli ostoslistalla jo ennen messuille menemistä jo siksikin, että se on erinomainen lisä Hunan-romaanini lähdeaineistoon. Vaikka Kongfutse eli, kirjoitti ja opetti yli kaksituhatta vuotta ennen kirjani tapahtumien aikaa, hänen oppinsa ja opetuslapsensa vaikuttivat erittäin vahvasti kiinalaiseen ajatteluun ja kiinalaiseen politiikkaan vielä 1900-luvullakin – ja yhä edelleen. Erityisesti 1800–1900-lukujen vaihteessa vaikuttaneen Kang Youwein varsin radikaalit tulkinnat mestari Kongin sanomisista ovat vaikuttaneet erittäin vahvasti myös häntä nuorena lukeneen Mao Zedongin ajatteluun ja sitä myöten siihen millaiseksi kiinalainen versio sosialismista (tai pikemminkin ”sosialismista”) kehittyi – siitäkin huolimatta että virallisesti kansantasavalta on ainakin julkisesti pikemminkin hyljeksinyt ja vähätellyt keisarikunnan ikiaikaista valtionfilosofiaa. Lisää kirjasta sitten kun kerkiän sen lukea.

___
* Kirjan ulkoasusta vastaa Armadillo Graphicsin Jukka Aalto.

Tämänsyksyinen kirjamessumessu

Helsingin kirjamessuihin on vajaa viikko. Onkin siis aika muistuttaa, että minuakin voi siellä katsella ja kuunnella, useaankin otteeseen:

Louhi-lava perjantaina 24. 10. kello 17–18:
Mitä on wywern suomeksi?
Spekulatiivisen fiktion suomentajat kertovat työnsä riemuista ja haasteista. Sarianna Silvonen, J. Pekka Mäkelä, Johanna Vainikainen-Uusitalo, Satu Hlinovsky

Takauma-lava lauantaina 25.10. kello 12–13:
Mitä on suomikumma?
Spekulatiivisen fiktion uranuurtaja Anne Leinonen ja suomalaisen maagisen realismin taitaja J. Pekka Mäkelä keskustelevat suomikumman ilmiöstä ja merkityksestä.

Lisäksi olen sunnuntaina 26.10. kello 14–18 päivystämässä Suomen Kääntäjien ja Tulkkien liiton osastolla 6e73. Sinnekin sopii tulla juttelemaan.

Kirjakroolaamaan!

Olen parin kuukauden ajan ollutHelsingin kirjailijoiden hallituksen jäsenen ominaisuudessa – suunnittelemassa ensi viikon lauantaina 17. toukokuuta järjestettävää kirjallisuustapahtumaa. Tänään siitä voi lopultakin kertoa:

Kirjakrooli on siis suomalainen versio Yhdysvalloissa ja Lontoossa jo hyvän aikaa järjestetyistä Lit Crawl -tapahtumista, joissa kirjailijat tulevat ravintoloihin, kirjastoihin ja moniin muihin paikkoihin lukemaan tekstejään ja juttelemaan yleisön kanssa. Helsingissä tätä kokeillaan nyt ensi kertaa, mutta toivottavasti ei viimeistä: tarkoituksena on saada aikaan jokavuotinen perinne.

Itse olen isännöimässä tapahtuman Rymy-Eetu-osuutta, jossa esiintyvät muun muassa Sirpa Kähkönen, Matti Rönkä ja Jari Tammi. Juontamisen ja järjestelemisen lisäksi minulla on mukanani kitara ja pedaalilauta, joten paikalle saapuneet saavat kuulla äänimaisemien säestämiä tarinoita paristakin kirjastani ja yhden suomentamani Ursula LeGuinin pienoisnovellin.

Mutta ohjelmassa on paljon muutakin. Kirjakrooli on festivaali siinäkin mielessä, ettei kaikkea ehdi millään näkemään ja kokemaan.

Tila–isuus

Olen luultavasti joskus maininnutkin lyhyestä urastani Elävän musiikin yhdistyksen Elmun aktiivina: toimin hallituksen varajäsenenä vuosina 1982–83, ja sain aikaan sen verran konkreettista, että Lepakon ison salin seinän akustiikkapaneeleista osa oli minun seinään kiinnittämiäni. Lepakko tuhottiin toistakymmentä vuotta sitten Nokian uusien toimitilojen tieltä – sen johon Nokia ei sitten koskaan muuttanutkaan – ja Elmu siirtyi Hietalahden rantaan, tilaan joka sai nimekseen Nosturi. Molemmissa paikoissa toimineet Elmu-aktiivit olivat muuttoon tyytyväisiä, sillä on mukavampi tulla aamulla töihin jos ”työpaikan lattialla ei ole kymmentä senttiä vettä”, kuten muuan heistä totesi muutama tunti sitten, kun kävimme Helsingin vihreiden kulttuurityöryhmäläisten kanssa tutustumassa Elmun mahdolliseen uuteen konserttitilaan aivan Nosturin vieressä.

Kyseessä on tietysti Konepaja, josta voisi tulla Helsingin ensimmäinen ja ainoa noin 3000 hengen konserttipaikka sähköisesti vahvistettavalle musiikille. Tästä voisi totisesti tulla melkoisen makea sali.

Tilasta olisi tarkoitus tehdä jaettava niin, että salin takaosa nousevine katsomoineen voitaisiin eristää omaksi, pienemmäksi salikseen.

Toisessa kerroksessa on leveät galleriatilat, jotka on tällä hetkellä eristetty isosta salista vanerisilla seinälevyillä. Näissä tiloissa voisi järjestää tietysti myös kaikenlaista ison salin tapahtumaan liittyvää oheistoimintaa. Voisin hyvin kuvitella Konepajalle vaikkapa Finnconin myyntipöytineen ja muineen.

Vanhoja teollisuustiloja ei kantakaupungissa enää liiemmälti ole, joten remontti olisi tehtävä huolella ja eri tahoja kuunnellen. Tämä päällysmieskoppi kuulemma kuuluu suojella.

Tämä yläkerroksista löytyvä noin sadan hengen sali voitaisiin toteuttaa omalla sisäänkäynnillään itsenäisesti toimivaksi kulttuuritilaksi, jossa voisi järjestää vaikkapa lausuntatilaisuuksia. Tai pienimuotoisia keikkoja. Tai vaikkapa jonkun J. Pekka Mäkelän lausumaan, laulamaan ja soittamaan.

Tila on tavallaan luvattu Elmulle jo vuosia sitten, siinä vaiheessa kun kaupunki lupasi Nosturin tontin rakennusyhtiölle kovan rahan asuntoja varten. Viime aikoina muutamat virkamiehet ovat kuitenkin pyörtäneet aikaisempia puheita ja pitkään valmisteltu hanke on ollut vaarassa muuttua ostoskeskukseksi (kävelymatkan säteellä on runsaasti kaikenlaista kauppaa) tai konttoritiloiksi (joista kantakaupungissa on jo ennestäänkin ylitarjontaa) tai sitten uudeksi asuntotontiksi. Lopullisia päätöksiä asiasta ei ole sentään vielä tehty, ja nyt ollaan asettamassa laaja-alaista työryhmää selvittämään ja pohtimaan tilannetta tämän vuoden kuluessa. Toivoa siis edelleen on.

Olen itse ollut perinteisesti vähän hapan sen suhteen, että kaikki uudet kulttuuritilat laitettaisiin kantakaupunkiin, joka on minun (ja useimpien muiden helsinkiläisten) kannalta liikenteellisesti hankalaa ja kaukaista syrjäseutua, jossa katumelu kiusaa ja ilma on likaista. Konepaja olisi kantakaupungin tilaksi kuitenkin harvinaisen hyvällä paikalla, ja tila on niin hieno, että siellä tulisi käytyä jo siksi. Tila olisi myös sellaisella paikalla, joka vetäisi konserttimatkailijoita(kin) esimerkiksi Tallinnasta: Länsisatamaan on kävelymatka.

Minuun ymmärrettävästi vetosi myös argumentti: ”Se miksei joku Tom Waits ole esiintynyt Suomessa johtuu yksinkertaisesti siitä ettei täällä ole hänenlaisilleen artisteille sopivaa salia.” Tästä sellainen tulisi. Eikä pelkästään musiikille, vaan myös tanssille ja teatterille. Jos Konepaja-hanke toteutuu, Elmulla on jonossa halukkaita salin vuokraajia ja lainaajia. Toivotaan että se toteutuu. Itse päätin omalta osaltani aloittaa hankkeen edistämisen liittymällä takaisin Elmun jäseneksi.

Taiteiden yö -mainoskertaus

Perinteiseen tapaan Helsingin kirjailijat ry kutsuu kirja-alan kuumia nimiä koko illan paneelimaratoniin idyllisessä Villa Kivessä (Linnunlauluntie 7, 00530 Helsinki). Vuoden 2013 keskusteluteemana on:

KIRJALLISUUDEN KANSAINVÄLISTYMINEN

Paneelikeskustelut genreittäin seuraavasti:

klo 18.30 Suomennettu kirjallisuus: Keskustelijoina Kersti Juva, Jyrki Lappi-Seppälä ja Riina Vuokko (juontajana J. Pekka Mäkelä)

klo 19.30 Nuortenkirjallisuus: Keskustelijoina Siri Kolu, Markus Majaluoma ja Salla Simukka (juontajina Laura Honkasalo ja Mika Wickström)

klo 20.30 -21.00 Musiikkiesitys ”Suomalaista runoutta musiikin kielellä”: Heta Keskinarkaus, laulu ja Sigurdur Rögnvaldsson, kitara

klo 21.00 Näytelmäkirjallisuus: Sussa Lavonen ja Markus Pyhältö (juontajana Pia Houni)

klo 22.00 Proosakirjallisuus: Keskustelijoina Elina Ahlbäck, Leena Parkkinen ja Riikka Pulkkinen (juontajana Markus Leikola)

klo 23.00 Suomenruotsalainen kirjallisuus: Keskustelijoina Johanna Holmström, Barbro Teir ja Mathias Rosenlund (juontajana Petter Lindberg)

Villa Kiven pihaan parkkeeraa Taiteiden yönä Liesikiesi-ruokarekka! Tarjolla käsintehtyä street foodia.

Lämpimästi tervetuloa!

Kierros 2

Huomenna tiistainakin on tiedossa hyvät Haavisto-bileet:

Kirjailijat ja kääntäjät haluavat Pekka Haaviston Suomen presidentiksi!

Ravintola Kuudes Linja

Hämeentie 13, 00530 Helsinki, Finland

Nonstop-maraton, jolla kirjailijat ja kääntäjät (nyt mukana jo yli 200) ilmaisevat tukensa Pekka Haaviston presidenttiydelle. Maraton klo 19–22, sitten jatkot Siltasessa. VAPAA PÄÄSY & VAPAAEHTOINEN NARIKKAMAKSU KAMPANJALLE. Kaikki Pekan ja kirjallisuuden ystävät mukaan! Kirjailijat ja kääntäjät voivat ilmoittautua joukkoon: 1001haavisto2012@gmail.com.

Paikalla, etänä paikalla tai hengessä mukana ainakin seuraavat 208 kirjailijaa ja kääntäjää:

Marja-Leena Airaksinen
Riikka Ala-Harja
Päivi Alasalmi
Marja Alopaeus
Jusu Annala
Annika Ardin
Tuuve Aro
Kari Aronpuro
Veijo Baltzar
Marianne Bargum
Mikael Brygger
Kristiina Drews
Satu Ekman
Agneta Enckell
Anja Erämaja
Markku Eskelinen
Monika Fagerholm
Teemu Forss
Sirkka Garam
Pauliina Haasjoki
Pekka Haavisto
Anna-Liisa Habermeier
Leila Hampaala
Tero Hannula
Neil Hardwick
Riie Heikkilä
Hannu-Pekka Heikkinen
Pasi Heikura
Jaakko Heinimäki
Antero Helasvuo
Teemu Helle
Harri Hertell
Sami Hilvo
Teemu Hirvilammi
Elina Hirvonen
Esa Hirvonen
Marjut Hjelt
Annina Holmberg
Kari Hukkila
Heikki Huttu-Hiltunen
Annina Holmberg
Ville Hytönen
Anitta Hyvönen
Virpi Hämeen-Anttila
Tuukka Hämäläinen
Tarja Härkönen
JK Ihalainen
Kaisa Ijäs
Liisa Immonen
Markku Into
Risto Isomäki
Irina Javne
Juha Jokela
Kersti Juva
Solja Järvenpää
Katri Kaarniala
Tuula Kallioniemi
Jaana Kapari-Jatta
Sanna Karlström
Riina Katajavuori
Heikki Kaukoranta
Johannes Keltto
Katja Kettu
Minna Kettunen
Ville Keynäs
Jyrki Kiiskinen
Matti Kilponen
Marianne Kiskola
Sanna-Ilaria Kittelä
Malin Kivelä
Lealiisa Kivikari
Arto Kivimäki
Karri Kokko
Anita Konkka
Rauni Konsti-Ojanen
Tuula Korolainen
Jukka Koskelainen
Mari Koski
Kristiina Kosunen
Tuula Kojo
Katriina Koskinen
Tiina Krohn
Pertti Kultalahti
Juha Kulmala
Kirsti Kuronen
Jukka Laajarinne
Leevi Lehto
Antti Lehto-oksa
Anne Leinonen
Anna-Liisa Lemmetty
Kari Levola
Rosa Liksom
Juhani Lindholm
Päivi Lukkarila
V. S. Luoma-aho
Kirsti Luova
Kristiina Lähde
Jukka Mallinen
Mark Mallon
Marina Meinander
Emilia Melasuo
Tommi Melender
Peter Mickwitz
Timo Montonen
Erkka Mykkänen
J. Pekka Mäkelä
Esa Mäkijärvi
Kati Neuvonen
Kai Nieminen
Vesa Niinikangas
Marja Niskanen
Siiri Nordin
Inka Nousiainen
Markus Nummi
Eppu Nuotio
Antti Nylén
Risto Oikarinen
Vappu Orlov
Sofi Oksanen
Rauni Paalanen
Markku Paasonen
Petteri Paksuniemi
Reidar Palmgren
Jukka Parkkinen
Tommi Parkko
Pia Pelkonen
Arvi Perttu
Maria Peura
Mike Pohjola
Emma Puikkonen
Juha Pekka Pulkkinen
Sanni Purhonen
Terho Pursiainen
Santtu Puukka
Tiina Pystynen
Maaria Päivinen
Pilvi Pääkkönen
Miika Pölkki
Tiina Raevaara
Ville Ranta
Juha Rautio
Niina Repo
Kristiina Rikman
Anu Rinkinen
Cia Rinne
Raija Rintamäki
Pia Ronkainen
Tarja Roinila
Oscar Rossi
Heidi Rundgren
Riku Räihä
Idastiina Marianne Räsänen
Pajari Räsänen
Markku Rönkkö
Anuirmeli Sallamo-Lavi
Aki Salmela
Harry Salmenniemi
Vexi Salmi
Timo Salo
Katja Sandelin
Jani Saxell
Titia Shuurman
Helena Sinervo
Johanna Sinisalo
Olli Sinivaara
JP Sipilä
Juha Siro
Kaijamari Sivill
Katariina Souri
Kaarina Suvanto
Maria Syvälä
Susanna Taivalsalmi
Riikka Takala
Jari Tammi
Katri Tapola
Henriikka Tavi
Olli-Pekka Tennilä
Tuukka Terho
Ilpo Tiihonen
Juhani Tikkanen
Sinikka Tirkkonen
Miia Toivio
Aini Tolonen
Jouni Tossavainen
P. A. Turunen
Tommi Uchanov
Jyrki Vainonen
Marja Valkama
Niko Valkeapää
Tero Valkonen
Leena Valmu
Johanna Venho
Jukka Viikilä
Antero Viinikainen
Seija Vilén
Taneli Viljanen
Jukka Virtanen
Riina Vuokko
Sinikka Vuola
Suna Vuori
Katariina Vuorinen
Hannu Väisänen
Katriina Wallin
Marja Wich
Jukka-Pekka Wuorikoski
Kjell Wästö
AW Yrjänä
Hamdam Zakirov

(Edit: Paikka oli unohtunut mainita.)

Wårldcon 2016!

Worldconit ovat vuosittaisia sf-väen tapaamisia, vähän niin kuin kotoisat Finnconimme. Mittakaava (ja kansainvälinen huomio) ovat tietysti vähän toisenlaiset. Worldconeissa jaetaan mm. arvostetut Hugo-palkinnot. Enimmäkseen niitä on järjestetty (perinnesyistä) Yhdysvalloissa, mutta on viime vuosina poikettu mm. Australiassa ja Japanissa.

Itse en ole koskaan Worldconissa käynyt, mutta oiva tilaisuus saattaisi olla muutaman vuoden päästä, sillä ensimmäinen suomalainen Worldconin järjestämishakemus on vireillä: vuosi olisi 2016, paikkakunta Åcon-tapahtumista tuttu Maarianhamina.