Okei, pienen tunnustuksen aika: Tämä oli minun ensimmäinen rocklevyni. Äiti taisi ostaa sen joskus sairastaessani kotona flunssaa tai jotakin niistä lievistä, ihoa pilkuttavista taudeista, joista ei ihan varmuudenlla saatu selvää olivatko ne jotakin rokkoa vai kenties jotakin ihan muuta. Meillä oli nimittäin siihen aikaan pieni perinne, joka tunnettiin nimellä ”kipeyslahja”.
En ole The Osmondsia hirveästi kuullut tämän singlebiisin ja sen kääntöpuolen ”That’s My Girl” lisäksi, ellei Donnyn ja Jimmyn ja jonkun muun sokerisia soololevyjä lasketa mukaan. Tiedän kuitenkin, että tämä rykäisy taisi olla melkoinen rujo poikkeama bändin tuotannossa. Sen ehkä huomaakin pukujen, hymyjen, kampauksien ja toisaalta itse musiikin rosoisuuden ristiriidassa.
